Viimeiset hetket kasilla taalla Rainbw Beachilla, niin kai sita taytyy alkaa kertaileen mita kaikkee taalla ollaankaan koettu. Mahtava sijaisperhe mulla on taalla ainakin. Paapi pitaa huolta meista kolmesta lapsesta, musta, Maxista ja Basista (aateltiin ens viikolla ostaa perhelippu elaintarhaan) :) Paljon on tehty asioita, mita Suomessa ois miettiny kaks kertaa. Yks ilta mentiin bileisiin mahtavaan kattohuoneistoon, mut isanta oli niin vasyny, etta jouduttiin lahteen aika ajoissa pois. No sehan ei meidan menoo hidastanu, vaan mentiin viereisen hotellin spa-alueelle. Se siis viela oli oikeesti melkein sallittua, koska bileiden isanta anto luvan ja silla oli oikeus siihen. Tosin spa-alue oli jo suljettu ja sinne mennessa oli isot kyltit 'No Alcohol'. Meidan paassa ajatus meni vaan "Meillahan on vaan goonii, joten ei oo pelkoo lasinsiruista, eli mennaan vaan" :D Eipa aikaakaan kun meidat ajettiin ulos, mut bileet jatku sit hostellilla.
Eilen illalla paatettiin lahtee grillaan tan meidan samaisen perheen kanssa rannalle. Siella oli yleinen grillauspaikka ja tehtiin mahtavat ruuat (okei, Paapi teki). No sen jalkeen pojat paatti vasata meille nuotion biitsille ja keraili polttopuita roikkumalla puista. Niiden kisa siita kumpi loytaa isomman polttopuun loppu siihen, etta Max raahas kokonaisen puun rannalle. Siella sitten istuttiin rannalla, kuunneltiin merta ja tuijoteltiin nuotioo, kunnes nahtiin auton valot lahestyvan. Vaikka tulesta rannalla ei mitaan vaaraa ookkaan, ei se silti oo sallittua. Ei muuta kun kamat mukaan, jalat alle ja juoksuun pakoon poliiseja. Onneks hetken paasta selvis, etta valot tulikin jostain muualta :) Paastiin siis viela hetkeks istuun takasin nuotiolle ja bongaileen tahdenlentoja.
Ja ollaan tosiaan yritetty lahtee taalta tiistaista lahtien, mut ei olla viela onnistuttu. Eilen suunniteltiin jo koko loppumatka ja tanaan oli tarkotus varata bussiliput huomiselle. Aamulla mun murolautasen alta loyty Paapin kirjottama lappu "Let's stay still Saturday. Love u!" Mita tohon nyt sit voi sanoo... :D
keskiviikko 8. elokuuta 2012
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Mentiin autolla, tultiin takasin liftaamalla
Huh huh mika reissu. Lahdettiin torstaina Emman ja Maxin kanssa Fraser
Islandille. Edellisena yona oltiin juhlittu Emman synttareita tulen
aarella ja juotu kaljaa, goonia ja sidukkaa :D Laulettiin Emmalle yolla
synttarilaulu ja ilta oli ihana. Aamulla MINA tein ystavana kaikille
aamupalaa ja auheutin palohalytyksen Emman kunniaksi. Lopulta kun kaikki
oli valmista niin yritin herattaa kaikkia, mutta kun kaikki nukkui niin
menin takaisin sankyyn ja herattiin puolta tuntia myohemmin syomaan
kylmaa aamupalaa (puuroa, munakasta). Sit ma ja Max oltiin ostettu
Emmalle juustokakku, jossa oli pinkilla Happy Birthday ja kynttiloita.
Aamu oli mahtava ja lahdimme 11 aikaan Fraser Islandille. Otettiin
lautta sinne ja nahtiin delfiineja. Fraser Island on maailman isoin
hiekkasaari ja siella on kauneinta ikina. En ole ikina nahnyt yhta
kaunista saarta. Meidan autossa ei kuulunut radio ja Maxilla oli vain 11
laulua sen puhelimessa niin Emma paatti aloittaa oman kanavan. Ensin se
lauloi hyvaa syntymapaivaa itsellensa ja sit alettiin laulaa suomeksi
"pikku Maxin autosta on kumi puhjennut" Maxille. Kaiken huipuksi kuvasin
kaiken. Taman jalkeen ma ja Emma haluttiin ajaa autoa. Ma aloitin
syvassa hiekassa ajamisen. Ihanat Emma ja Max teki ristinmerkin ennen
kuin paasin kuskin paikalle. Kiitti kaverit!!! Sit 5 minuutin jalkeen
huusin Maxille et sun vuoro. Ma en uskalla. Emma jatkoi sit ajamista ja
olin todella yllattynyt etta se oli parempi :D Emma ajoi meidat uimaan Mc Kenzie-jarvelle, joka naytti ihan suomelta. Jarvi oli todella kaunis.
Sit saatiin hyvat naurut siella kun tulin ulos vessasta niin Max heitti
vetta mun paalle ja luulin et se oli hamahakki niin huusin ja pompin
ennen kuin Max yritti 3 kertaa selittaa, etta se oli vetta, ei
hamahakki. Vihaan kaikkea liikkuvaa. Illaksi mentiin leirintaaluelle,
joka naytti ihan Jurassic Parkilta. Se oli todella pelottava, mutta
onneksi meilla oli Maxin viidakkoveitsi mukana. Viime viikolla yksi
dingo oli alkanut syomaan saksalaista hengilta siella niin meilla oli
kunnon vehkeet mukana. Meilla oli myos armeijan neonvaloputki, jolla
oltaisiin voitu syovyttaa dingoja jos ne olisivat kayneet paalle. :D
Grillattiin illalla taysin keskella metsaa puisilla penkeilla ja
kuunneltiin elaimia. Se oli pelottava, mutta aivan mahtava kokemus. Sit
leikittiin arvoitusleikkia, miten joku on kuollut. Taman jalkeen mentiin
kaikki autoon nukkumaan, koska ma en suostunut nukkumaan teltassa
dingojen iltapalana. Yon teema: Sopu sijaa antaa. Auto oli vahan vinossa
niin kaikki nukkui yhdessa laidassa toistensa paalla :D
Toisena paivana matka jatkui sisamaasta takaisin beachille. Aurinko paistoi taas taydelta taivaalta ja meri vaahtosi. Pysahdyttiin katsomaan nahtavyyksia ja haaksirikkoutunutta laivaa. Se oli siisti. Meidan oli tarkoitus menna Champagne poolsille, mutta mina ajoin ja jain hiekkaan kiinni. Tyonnettiin sit autoa Emman kanssa, muttei ihan saatu meidan maasturia liikkkeelle. Sit pysaytettiin seuraava auto ja pyydettiin apua. Naurettiin ihan kipeena kun autosta astui ulos 4 bodaria. Aluksi ajateltiin auttaa niita, mutta sit revettiin ettei ne varmaan tarvitse meidan apua. 3 sekuntia ja auto oli irti. Pysaytettiin todellakin oikeat ihmiset. Max yritti ajaa seuraavaksi samaa tieta mut jaatiin taas jumiin. Paatettiin sit jattaa auto rannalle ja kavella champagne poolsille. Kaveltiin sinne 45min, mutta tajuttiin, etta parempi lahtea takaisin ennen pimeaa. Kaveltiin sitten takaisin autolle. Lahdettiin ajamaan kohti seuraavaa leirintaaluetta, kunnes autosta alkoi kuulua kauhea aani ja sisalla alkoi savuamaan. Kohta kuului vaan poks ja koko moottori alkoi savuta. Hypattiin nopeasti ulos autosta ja katsastettiin tilanne! Ensin ajateltiin et NYT OLLAAN KUSESSA, mut sit alettiin nauramaan. Ei tassa muuten mitaan, mutta nousuvesi oli tulossa, aurinko laskemassa, eika ketaan missaan. Me lahdettiin Emman kanssa kavelemaan leirintaaluelle taskulamppujen kanssa, eika todellakaan tiedetty miten kaukana se on. Max jai odottamaan jos han loytaisi apua. Meri alkoi tulla lujaa vauhtia rantaan ja ulkona oli pimeata. Me kaveltiin maailman isoimmalla hiekkasaarella nousuveden aikaan tietamatta minne menna seuraavaksi. Noh, puolen tunnin jalkeen nahtiin auto ja alettiin huutaa ja heiluttamaan kasia Emman kanssa. Auto ei pysahtynyt. En ole ikina ollut niin vihainen. Sit katsottiin taakse ja huomattiin, etta se pysahtyi vahan matkan paahan meista. Sit kerrottiin, etta meidan moottori on rikki ja ollaan beachilla autolla ja nousuvesi tulee pian. Mies otti meidat kyytiin ja ajettiin autolle. Lopulta se hinasi meidan auton kauemmaksi rannasta. Sit se jatti meidat keskelle ei mitaan ja sanoi, etta toivottavasti nousuvesi ei tule tanne asti ja alkaa nukkuko teltassa kun taalla on paljon dingoja. Me sit tyonnettiin sen auto hiekasta pois ja heilutettiin. Eka ajatus oli, etta taalla ollaan ja tanne jaatiin. Sit kaikki alkoi nauramaan. Kerrataan mita tapahtui: Ollaan rannalla, nousevesi tulossa, ei valoja, ei ketaan ihmisia, ollaan niin jumissa kuin voi olla ja taysikuu nousee hitaasti. Ranta oli kaunis ja taivas oli taynna tahtia. Oltiin ostettu grillattavaa aivan sikana, mutta ei voitu menna ulos grillaamaan dingojen takia, eika meilla ollut puita. Mietittiin myos katolla syomista, mutta oli liian kylma. Sit mentiin kaikki autoon sisalle ja Max laittoi gooniboksin ratin paalle, avattiin siidereita ja mietittiin mita syotaisiin. Kaikki kasvikset ja lihat oli kylmalaukussa, eika me voitu tehda niita, joten me syotiin sipsia, vaahtokarkkeja ja juotiin goonia. Me vaan naurettiin ja meilla oli niin hauskaa. Emma ehdotti, etta laitetaan vaahtokarkit moottorille kun eihan silla ole valia kun se on jo rikki :D Alettiin sitten pelaamaan juomapeleja ja tehtiin laulu siita mita meille oli tapahtunut. Oikeestaan Emma teki sen. Se on julkaisukelvoton, mutta paras biisi IKINA! AI NIIN, tama kaikki tapahtui Maxille sen syntymapaivana. Silti Max sanoi, etta se oli hanen parhaat synttarit. Kuinka usein saat tallaisia kokemuksia synttareina? :D Meilla oli paras ilta ikina ja kaikki selvisi hengissa. Naureskeltiin vain, etta kiva aamulla pyytaa apua kun kaikilla on krapula. Ollaanhan me jumissa viela aamullakin! Emma jatkaa tarinaa....
-Paapi
Paiva nro 3 alkoi heratyskellon soidessa viiden aikaan aamulla. Aateltiin et sillon on kalamiehet liikkeella ja helppo saada kyyti lautalle ja ehka jopa hostellille saakka. Katsahdus ulos ikkunasta kertoi, etta urheimmatkin kalamiehet nukkuivat viela edellisen illan kaljojen jaljilta. Ei muuta kun takaisin unten maille. Lopulta todettiin etta saaren toisesta paasta lautalle on sen verran pitka matka, etta on aika aloittaa paivan uurastus. Tehtavana oli siis saada koko poppoo ja auto takaisin Rainbow Beachille. Eipa aikaakaan kun saatiin Paapin kanssa kyyti seuraavalle leirintaaluelle, jossa metsanvartioiden (en ees tieda onko toi oikee sana suomeks) maja oli. Aateltiin etta niilta saadaan sit apua. No, eihan se niin helposti mennykaan. Lisahankaluuksia matkaan toi se, etta kenenkaan puhelimessa ei ollut kuuluvuutta, metsanvartijat (joita tultiin etsimaan) vietti jotain lepopaivaa, joten toimisto oli suljettu ja kolikkopuhelin vei kaikki kolikot muutaman puhelun jalkeen. Hetken paasta todettiin etta Max oli saanut jonkun vetamaan meidan auton leirintaalueelle, joten viela tassa vaiheessa oltiin koko poppoo kasassa, ma, Paapi, Max ja auto. Monien puheluiden (joista kaikki piti soittaa kolikkopuutteen takia ilmaisiin numeroihin, eli hostelleihin) jalkeen, saatiin selville etta meidan ja auton roudaaminen takasin maihin ois tullu maksaan 800 dollaria. Just.
Tassa vaiheessa oli siis pakko siirtya suunnitelmaan nro 2. Eli kunhan saadaan itsemme takaisin Rainbow Beachille ja toihin seuraavaksi paivaksi, niin kaikki on hyvin. Tassa vaiheessa nahtiin myos eka metsanvartija, mut ei sekaan osannu sanoo oikein muuta, kun etta jattakaa auto siihen. Sanoin sit sille et jos auto alkaa haiseen pahalle, ne on vaan meidan ruuat, ei piilotella ruumiita siella :) Sitten alotettiin matka takaisin liftaamalla. Niin mielettoman mukavia ihmisia, monta eri kyytia, upeat maisemat ja monet naurut. Monien kalamiesten autot oli niin taynna vieheita ja siimoja (vai mita ne kalamiehet kayttaakaan) etta ei mahduttu kyytiin, mutta jokainen auto pysahty ja yritti auttaa. (Paitsi yks nainen jolla oli vaan yks hammas. Se oli ehka unohtanu pesta sen ja pelkas etta sen henki haisee pahalle, niin se ei suostunu ottaan meita tyhjalle takapenkille...) Tosin ihan kaikkeen ystavalliset aussitkaan ei suostunu. Paapi sano yhdelle "Ei se haittaa vaikka ei mahduta kyytiin, te voitte antaa teidan moottorin meille niin paastaan jatkaan matkaa". Kerrottiin jokasessa autossa meidan tarina ja kaikki vaan nauro. Lopulta paastiin turvallisesti (eikohan ne kaikki kalamiehet aika turvallisia ollu, vaikka juttujen taso oli aika kyseenalainen) lautalle, missa tyoskentaleva mies katsoi hieman kummaksuen kun naytettiin meidan lippu. Kolme ihmista ja auto, mutta missa on auto? Joo, auto siis jai Fraser Islandille. Siina vaiheessa mies teki vaan ristinmerkin ja lahti. Nyt ollaan turvallisesti kotona ja saatiin kyyti ihan hostellille asti!
Tietenkin tata tarinaa on pitany kertoo kaikille, mut tajusin tanaan et siina on saattanu tulla pienia vaarinkasityksia. Aikasemmin oon saattanu olla hiukan ujo puhuun englantia, mutta taalla oon kylla alkanu paastaan suustani mita sattuu. Oon siis kertonu tan tarinan monelle ja tanaan kun kerroin sita tyokavereille, ne vaan alko nauraan ihan hillittomasti. Tottakai olin ihan hamillani et mita oiken sanoin. No ne sit selitti mulle et kun koitin kertoo et liftattiin (hitchhike) niin lopputulos olikin se, et kolkattiin monta ihmista ja ryostettiin niiden autot ja siks ollaan onnellisesti taalla. Hups.
Ja kun tultiin takasin oltiin saatu uus kamppis (mitakohan se tykkaa mun ja Paapin kommuunielamasta, ovet avoinna kaikille), joka oli vieny Paapin sangyn. Ei silla muuten mitaan valia, mut oisin halunnu olla paikalla kun se loysi tyynyn alta kaks veista jolla Paapi aina suojeli mua :D
Toisena paivana matka jatkui sisamaasta takaisin beachille. Aurinko paistoi taas taydelta taivaalta ja meri vaahtosi. Pysahdyttiin katsomaan nahtavyyksia ja haaksirikkoutunutta laivaa. Se oli siisti. Meidan oli tarkoitus menna Champagne poolsille, mutta mina ajoin ja jain hiekkaan kiinni. Tyonnettiin sit autoa Emman kanssa, muttei ihan saatu meidan maasturia liikkkeelle. Sit pysaytettiin seuraava auto ja pyydettiin apua. Naurettiin ihan kipeena kun autosta astui ulos 4 bodaria. Aluksi ajateltiin auttaa niita, mutta sit revettiin ettei ne varmaan tarvitse meidan apua. 3 sekuntia ja auto oli irti. Pysaytettiin todellakin oikeat ihmiset. Max yritti ajaa seuraavaksi samaa tieta mut jaatiin taas jumiin. Paatettiin sit jattaa auto rannalle ja kavella champagne poolsille. Kaveltiin sinne 45min, mutta tajuttiin, etta parempi lahtea takaisin ennen pimeaa. Kaveltiin sitten takaisin autolle. Lahdettiin ajamaan kohti seuraavaa leirintaaluetta, kunnes autosta alkoi kuulua kauhea aani ja sisalla alkoi savuamaan. Kohta kuului vaan poks ja koko moottori alkoi savuta. Hypattiin nopeasti ulos autosta ja katsastettiin tilanne! Ensin ajateltiin et NYT OLLAAN KUSESSA, mut sit alettiin nauramaan. Ei tassa muuten mitaan, mutta nousuvesi oli tulossa, aurinko laskemassa, eika ketaan missaan. Me lahdettiin Emman kanssa kavelemaan leirintaaluelle taskulamppujen kanssa, eika todellakaan tiedetty miten kaukana se on. Max jai odottamaan jos han loytaisi apua. Meri alkoi tulla lujaa vauhtia rantaan ja ulkona oli pimeata. Me kaveltiin maailman isoimmalla hiekkasaarella nousuveden aikaan tietamatta minne menna seuraavaksi. Noh, puolen tunnin jalkeen nahtiin auto ja alettiin huutaa ja heiluttamaan kasia Emman kanssa. Auto ei pysahtynyt. En ole ikina ollut niin vihainen. Sit katsottiin taakse ja huomattiin, etta se pysahtyi vahan matkan paahan meista. Sit kerrottiin, etta meidan moottori on rikki ja ollaan beachilla autolla ja nousuvesi tulee pian. Mies otti meidat kyytiin ja ajettiin autolle. Lopulta se hinasi meidan auton kauemmaksi rannasta. Sit se jatti meidat keskelle ei mitaan ja sanoi, etta toivottavasti nousuvesi ei tule tanne asti ja alkaa nukkuko teltassa kun taalla on paljon dingoja. Me sit tyonnettiin sen auto hiekasta pois ja heilutettiin. Eka ajatus oli, etta taalla ollaan ja tanne jaatiin. Sit kaikki alkoi nauramaan. Kerrataan mita tapahtui: Ollaan rannalla, nousevesi tulossa, ei valoja, ei ketaan ihmisia, ollaan niin jumissa kuin voi olla ja taysikuu nousee hitaasti. Ranta oli kaunis ja taivas oli taynna tahtia. Oltiin ostettu grillattavaa aivan sikana, mutta ei voitu menna ulos grillaamaan dingojen takia, eika meilla ollut puita. Mietittiin myos katolla syomista, mutta oli liian kylma. Sit mentiin kaikki autoon sisalle ja Max laittoi gooniboksin ratin paalle, avattiin siidereita ja mietittiin mita syotaisiin. Kaikki kasvikset ja lihat oli kylmalaukussa, eika me voitu tehda niita, joten me syotiin sipsia, vaahtokarkkeja ja juotiin goonia. Me vaan naurettiin ja meilla oli niin hauskaa. Emma ehdotti, etta laitetaan vaahtokarkit moottorille kun eihan silla ole valia kun se on jo rikki :D Alettiin sitten pelaamaan juomapeleja ja tehtiin laulu siita mita meille oli tapahtunut. Oikeestaan Emma teki sen. Se on julkaisukelvoton, mutta paras biisi IKINA! AI NIIN, tama kaikki tapahtui Maxille sen syntymapaivana. Silti Max sanoi, etta se oli hanen parhaat synttarit. Kuinka usein saat tallaisia kokemuksia synttareina? :D Meilla oli paras ilta ikina ja kaikki selvisi hengissa. Naureskeltiin vain, etta kiva aamulla pyytaa apua kun kaikilla on krapula. Ollaanhan me jumissa viela aamullakin! Emma jatkaa tarinaa....
-Paapi
Paiva nro 3 alkoi heratyskellon soidessa viiden aikaan aamulla. Aateltiin et sillon on kalamiehet liikkeella ja helppo saada kyyti lautalle ja ehka jopa hostellille saakka. Katsahdus ulos ikkunasta kertoi, etta urheimmatkin kalamiehet nukkuivat viela edellisen illan kaljojen jaljilta. Ei muuta kun takaisin unten maille. Lopulta todettiin etta saaren toisesta paasta lautalle on sen verran pitka matka, etta on aika aloittaa paivan uurastus. Tehtavana oli siis saada koko poppoo ja auto takaisin Rainbow Beachille. Eipa aikaakaan kun saatiin Paapin kanssa kyyti seuraavalle leirintaaluelle, jossa metsanvartioiden (en ees tieda onko toi oikee sana suomeks) maja oli. Aateltiin etta niilta saadaan sit apua. No, eihan se niin helposti mennykaan. Lisahankaluuksia matkaan toi se, etta kenenkaan puhelimessa ei ollut kuuluvuutta, metsanvartijat (joita tultiin etsimaan) vietti jotain lepopaivaa, joten toimisto oli suljettu ja kolikkopuhelin vei kaikki kolikot muutaman puhelun jalkeen. Hetken paasta todettiin etta Max oli saanut jonkun vetamaan meidan auton leirintaalueelle, joten viela tassa vaiheessa oltiin koko poppoo kasassa, ma, Paapi, Max ja auto. Monien puheluiden (joista kaikki piti soittaa kolikkopuutteen takia ilmaisiin numeroihin, eli hostelleihin) jalkeen, saatiin selville etta meidan ja auton roudaaminen takasin maihin ois tullu maksaan 800 dollaria. Just.
Tassa vaiheessa oli siis pakko siirtya suunnitelmaan nro 2. Eli kunhan saadaan itsemme takaisin Rainbow Beachille ja toihin seuraavaksi paivaksi, niin kaikki on hyvin. Tassa vaiheessa nahtiin myos eka metsanvartija, mut ei sekaan osannu sanoo oikein muuta, kun etta jattakaa auto siihen. Sanoin sit sille et jos auto alkaa haiseen pahalle, ne on vaan meidan ruuat, ei piilotella ruumiita siella :) Sitten alotettiin matka takaisin liftaamalla. Niin mielettoman mukavia ihmisia, monta eri kyytia, upeat maisemat ja monet naurut. Monien kalamiesten autot oli niin taynna vieheita ja siimoja (vai mita ne kalamiehet kayttaakaan) etta ei mahduttu kyytiin, mutta jokainen auto pysahty ja yritti auttaa. (Paitsi yks nainen jolla oli vaan yks hammas. Se oli ehka unohtanu pesta sen ja pelkas etta sen henki haisee pahalle, niin se ei suostunu ottaan meita tyhjalle takapenkille...) Tosin ihan kaikkeen ystavalliset aussitkaan ei suostunu. Paapi sano yhdelle "Ei se haittaa vaikka ei mahduta kyytiin, te voitte antaa teidan moottorin meille niin paastaan jatkaan matkaa". Kerrottiin jokasessa autossa meidan tarina ja kaikki vaan nauro. Lopulta paastiin turvallisesti (eikohan ne kaikki kalamiehet aika turvallisia ollu, vaikka juttujen taso oli aika kyseenalainen) lautalle, missa tyoskentaleva mies katsoi hieman kummaksuen kun naytettiin meidan lippu. Kolme ihmista ja auto, mutta missa on auto? Joo, auto siis jai Fraser Islandille. Siina vaiheessa mies teki vaan ristinmerkin ja lahti. Nyt ollaan turvallisesti kotona ja saatiin kyyti ihan hostellille asti!
Tietenkin tata tarinaa on pitany kertoo kaikille, mut tajusin tanaan et siina on saattanu tulla pienia vaarinkasityksia. Aikasemmin oon saattanu olla hiukan ujo puhuun englantia, mutta taalla oon kylla alkanu paastaan suustani mita sattuu. Oon siis kertonu tan tarinan monelle ja tanaan kun kerroin sita tyokavereille, ne vaan alko nauraan ihan hillittomasti. Tottakai olin ihan hamillani et mita oiken sanoin. No ne sit selitti mulle et kun koitin kertoo et liftattiin (hitchhike) niin lopputulos olikin se, et kolkattiin monta ihmista ja ryostettiin niiden autot ja siks ollaan onnellisesti taalla. Hups.
Ja kun tultiin takasin oltiin saatu uus kamppis (mitakohan se tykkaa mun ja Paapin kommuunielamasta, ovet avoinna kaikille), joka oli vieny Paapin sangyn. Ei silla muuten mitaan valia, mut oisin halunnu olla paikalla kun se loysi tyynyn alta kaks veista jolla Paapi aina suojeli mua :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)