Perhe-elamaa Rainbowlla

Viimeiset hetket kasilla taalla Rainbw Beachilla, niin kai sita taytyy alkaa kertaileen mita kaikkee taalla ollaankaan koettu. Mahtava sijaisperhe mulla on taalla ainakin. Paapi pitaa huolta meista kolmesta lapsesta, musta, Maxista ja Basista (aateltiin ens viikolla ostaa perhelippu elaintarhaan) :) Paljon on tehty asioita, mita Suomessa ois miettiny kaks kertaa. Yks ilta mentiin bileisiin mahtavaan kattohuoneistoon, mut isanta oli niin vasyny, etta jouduttiin lahteen aika ajoissa pois. No sehan ei meidan menoo hidastanu, vaan mentiin viereisen hotellin spa-alueelle. Se siis viela oli oikeesti melkein sallittua, koska bileiden isanta anto luvan ja silla oli oikeus siihen. Tosin spa-alue oli jo suljettu ja sinne mennessa oli isot kyltit 'No Alcohol'. Meidan paassa ajatus meni vaan "Meillahan on vaan goonii, joten ei oo pelkoo lasinsiruista, eli mennaan vaan" :D Eipa aikaakaan kun meidat ajettiin ulos, mut bileet jatku sit hostellilla.
Eilen illalla paatettiin lahtee grillaan tan meidan samaisen perheen kanssa rannalle. Siella oli yleinen grillauspaikka ja tehtiin mahtavat ruuat (okei, Paapi teki). No sen jalkeen pojat paatti vasata meille nuotion biitsille ja keraili polttopuita roikkumalla puista. Niiden kisa siita kumpi loytaa isomman polttopuun loppu siihen, etta Max raahas kokonaisen puun rannalle. Siella sitten istuttiin rannalla, kuunneltiin merta ja tuijoteltiin nuotioo, kunnes nahtiin auton valot lahestyvan. Vaikka tulesta rannalla ei mitaan vaaraa ookkaan, ei se silti oo sallittua. Ei muuta kun kamat mukaan, jalat alle ja juoksuun pakoon poliiseja. Onneks hetken paasta selvis, etta valot tulikin jostain muualta :) Paastiin siis viela hetkeks istuun takasin nuotiolle ja bongaileen tahdenlentoja.
Ja ollaan tosiaan yritetty lahtee taalta tiistaista lahtien, mut ei olla viela onnistuttu. Eilen suunniteltiin jo koko loppumatka ja tanaan oli tarkotus varata bussiliput huomiselle. Aamulla mun murolautasen alta loyty Paapin kirjottama lappu "Let's stay still Saturday. Love u!" Mita tohon nyt sit voi sanoo... :D

Mentiin autolla, tultiin takasin liftaamalla

Huh huh mika reissu. Lahdettiin torstaina Emman ja Maxin kanssa Fraser Islandille. Edellisena yona oltiin juhlittu Emman synttareita tulen aarella ja juotu kaljaa, goonia ja sidukkaa :D Laulettiin Emmalle yolla synttarilaulu ja ilta oli ihana. Aamulla MINA tein ystavana kaikille aamupalaa ja auheutin palohalytyksen Emman kunniaksi. Lopulta kun kaikki oli valmista niin yritin herattaa kaikkia, mutta kun kaikki nukkui niin menin takaisin sankyyn ja herattiin puolta tuntia myohemmin syomaan kylmaa aamupalaa (puuroa, munakasta). Sit ma ja Max oltiin ostettu Emmalle juustokakku, jossa oli pinkilla Happy Birthday ja kynttiloita. Aamu oli mahtava ja lahdimme 11 aikaan Fraser Islandille. Otettiin lautta sinne ja nahtiin delfiineja. Fraser Island on maailman isoin hiekkasaari ja siella on kauneinta ikina. En ole ikina nahnyt yhta kaunista saarta. Meidan autossa ei kuulunut radio ja Maxilla oli vain 11 laulua sen puhelimessa niin Emma paatti aloittaa oman kanavan. Ensin se lauloi hyvaa syntymapaivaa itsellensa ja sit alettiin laulaa suomeksi "pikku Maxin autosta on kumi puhjennut" Maxille. Kaiken huipuksi kuvasin kaiken. Taman jalkeen ma ja Emma haluttiin ajaa autoa. Ma aloitin syvassa hiekassa ajamisen. Ihanat Emma ja Max teki ristinmerkin ennen kuin paasin kuskin paikalle. Kiitti kaverit!!! Sit 5 minuutin jalkeen huusin Maxille et sun vuoro. Ma en uskalla. Emma jatkoi sit ajamista ja olin todella yllattynyt etta se oli parempi :D  Emma ajoi meidat uimaan Mc Kenzie-jarvelle, joka naytti ihan suomelta. Jarvi oli todella kaunis. Sit saatiin hyvat naurut siella kun tulin ulos vessasta niin Max heitti vetta mun paalle ja luulin et se oli hamahakki niin huusin ja pompin ennen kuin Max yritti 3 kertaa selittaa, etta se oli vetta, ei hamahakki. Vihaan kaikkea liikkuvaa. Illaksi mentiin leirintaaluelle, joka naytti ihan Jurassic Parkilta. Se oli todella pelottava, mutta onneksi meilla oli Maxin viidakkoveitsi mukana. Viime viikolla yksi dingo oli alkanut syomaan saksalaista hengilta siella niin meilla oli kunnon vehkeet mukana. Meilla oli myos armeijan neonvaloputki, jolla oltaisiin voitu syovyttaa dingoja jos ne olisivat kayneet paalle. :D Grillattiin illalla taysin keskella metsaa puisilla penkeilla ja kuunneltiin elaimia. Se oli pelottava, mutta aivan mahtava kokemus. Sit leikittiin arvoitusleikkia, miten joku on kuollut. Taman jalkeen mentiin kaikki autoon nukkumaan, koska ma en suostunut nukkumaan teltassa dingojen iltapalana. Yon teema: Sopu sijaa antaa. Auto oli vahan vinossa niin kaikki nukkui yhdessa laidassa toistensa paalla :D

Toisena paivana matka jatkui sisamaasta takaisin beachille. Aurinko paistoi taas taydelta taivaalta ja meri vaahtosi. Pysahdyttiin katsomaan nahtavyyksia ja haaksirikkoutunutta laivaa. Se oli siisti. Meidan oli tarkoitus menna Champagne poolsille, mutta mina ajoin ja jain hiekkaan kiinni. Tyonnettiin sit autoa Emman kanssa, muttei ihan saatu meidan maasturia liikkkeelle. Sit pysaytettiin seuraava auto ja pyydettiin apua. Naurettiin ihan kipeena kun autosta astui ulos 4 bodaria. Aluksi ajateltiin auttaa niita, mutta sit revettiin ettei ne varmaan tarvitse meidan apua. 3 sekuntia ja auto oli irti. Pysaytettiin todellakin oikeat ihmiset. Max yritti ajaa seuraavaksi samaa tieta mut jaatiin taas jumiin. Paatettiin sit jattaa auto rannalle ja kavella champagne poolsille. Kaveltiin sinne 45min, mutta tajuttiin, etta parempi lahtea takaisin ennen pimeaa. Kaveltiin sitten takaisin autolle. Lahdettiin ajamaan kohti seuraavaa leirintaaluetta, kunnes autosta alkoi kuulua kauhea aani ja sisalla alkoi savuamaan. Kohta kuului vaan poks ja koko moottori alkoi savuta. Hypattiin nopeasti ulos autosta ja katsastettiin tilanne! Ensin ajateltiin et NYT OLLAAN KUSESSA, mut sit alettiin nauramaan. Ei tassa muuten mitaan, mutta nousuvesi oli tulossa, aurinko laskemassa, eika ketaan missaan. Me lahdettiin Emman kanssa kavelemaan leirintaaluelle taskulamppujen kanssa, eika todellakaan tiedetty miten kaukana se on. Max jai odottamaan jos han loytaisi apua. Meri alkoi tulla lujaa vauhtia rantaan ja ulkona oli pimeata. Me kaveltiin maailman isoimmalla hiekkasaarella nousuveden aikaan tietamatta minne menna seuraavaksi. Noh, puolen tunnin jalkeen nahtiin auto ja alettiin huutaa ja heiluttamaan kasia Emman kanssa. Auto ei pysahtynyt. En ole ikina ollut niin vihainen. Sit katsottiin taakse ja huomattiin, etta se pysahtyi vahan matkan paahan meista. Sit kerrottiin, etta meidan moottori on rikki ja ollaan beachilla autolla ja nousuvesi tulee pian. Mies otti meidat kyytiin ja ajettiin autolle. Lopulta se hinasi meidan auton kauemmaksi rannasta. Sit se jatti meidat keskelle ei mitaan ja sanoi, etta toivottavasti nousuvesi ei tule tanne asti ja alkaa nukkuko teltassa kun taalla on paljon dingoja. Me sit tyonnettiin sen auto hiekasta pois ja heilutettiin. Eka ajatus oli, etta taalla ollaan ja tanne jaatiin. Sit kaikki alkoi nauramaan. Kerrataan mita tapahtui: Ollaan rannalla, nousevesi tulossa, ei valoja, ei ketaan ihmisia, ollaan niin jumissa kuin voi olla ja taysikuu nousee hitaasti. Ranta oli kaunis ja taivas oli taynna tahtia. Oltiin ostettu grillattavaa aivan sikana, mutta ei voitu menna ulos grillaamaan dingojen takia, eika meilla ollut puita. Mietittiin myos katolla syomista, mutta oli liian kylma. Sit mentiin kaikki autoon sisalle ja Max laittoi gooniboksin ratin paalle, avattiin siidereita ja mietittiin mita syotaisiin. Kaikki kasvikset ja lihat oli kylmalaukussa, eika me voitu tehda niita, joten me syotiin sipsia, vaahtokarkkeja ja juotiin goonia. Me vaan naurettiin ja meilla oli niin hauskaa. Emma ehdotti, etta laitetaan vaahtokarkit moottorille kun eihan silla ole valia kun se on jo rikki :D Alettiin sitten pelaamaan juomapeleja ja tehtiin laulu siita mita meille oli tapahtunut. Oikeestaan Emma teki sen. Se on julkaisukelvoton, mutta paras biisi IKINA! AI NIIN, tama kaikki tapahtui Maxille sen syntymapaivana. Silti Max sanoi, etta se oli hanen parhaat synttarit. Kuinka usein saat tallaisia kokemuksia synttareina? :D Meilla oli paras ilta ikina ja kaikki selvisi hengissa. Naureskeltiin vain, etta kiva aamulla pyytaa apua kun kaikilla on krapula. Ollaanhan me jumissa viela aamullakin! Emma jatkaa tarinaa....

-Paapi

Paiva nro 3 alkoi heratyskellon soidessa viiden aikaan aamulla. Aateltiin et sillon on kalamiehet liikkeella ja helppo saada kyyti lautalle ja ehka jopa hostellille saakka. Katsahdus ulos ikkunasta kertoi, etta urheimmatkin kalamiehet nukkuivat viela edellisen illan kaljojen jaljilta. Ei muuta kun takaisin unten maille. Lopulta todettiin etta saaren toisesta paasta lautalle on sen verran pitka matka, etta on aika aloittaa paivan uurastus. Tehtavana oli siis saada koko poppoo ja auto takaisin Rainbow Beachille. Eipa aikaakaan kun saatiin Paapin kanssa kyyti seuraavalle leirintaaluelle, jossa metsanvartioiden (en ees tieda onko toi oikee sana suomeks) maja oli. Aateltiin etta niilta saadaan sit apua. No, eihan se niin helposti mennykaan. Lisahankaluuksia matkaan toi se, etta kenenkaan puhelimessa ei ollut kuuluvuutta, metsanvartijat (joita tultiin etsimaan) vietti jotain lepopaivaa, joten toimisto oli suljettu ja kolikkopuhelin vei kaikki kolikot muutaman puhelun jalkeen. Hetken paasta todettiin etta Max oli saanut jonkun vetamaan meidan auton leirintaalueelle, joten viela tassa vaiheessa oltiin koko poppoo kasassa, ma, Paapi, Max ja auto. Monien puheluiden (joista kaikki piti soittaa kolikkopuutteen takia ilmaisiin numeroihin, eli hostelleihin) jalkeen, saatiin selville etta meidan ja auton roudaaminen takasin maihin ois tullu maksaan 800 dollaria. Just.

Tassa vaiheessa oli siis pakko siirtya suunnitelmaan nro 2. Eli kunhan saadaan itsemme takaisin Rainbow Beachille ja toihin seuraavaksi paivaksi, niin kaikki on hyvin. Tassa vaiheessa nahtiin myos eka metsanvartija, mut ei sekaan osannu sanoo oikein muuta, kun etta jattakaa auto siihen. Sanoin sit sille et jos auto alkaa haiseen pahalle, ne on vaan meidan ruuat, ei piilotella ruumiita siella :) Sitten alotettiin matka takaisin liftaamalla. Niin mielettoman mukavia ihmisia, monta eri kyytia, upeat maisemat ja monet naurut. Monien kalamiesten autot oli niin taynna vieheita ja siimoja (vai mita ne kalamiehet kayttaakaan) etta ei mahduttu kyytiin, mutta jokainen auto pysahty ja yritti auttaa. (Paitsi yks nainen jolla oli vaan yks hammas. Se oli ehka unohtanu pesta sen ja pelkas etta sen henki haisee pahalle, niin se ei suostunu ottaan meita tyhjalle takapenkille...) Tosin ihan kaikkeen ystavalliset aussitkaan ei suostunu. Paapi sano yhdelle "Ei se haittaa vaikka ei mahduta kyytiin, te voitte antaa teidan moottorin meille niin paastaan jatkaan matkaa". Kerrottiin jokasessa autossa meidan tarina ja kaikki vaan nauro. Lopulta paastiin turvallisesti (eikohan ne kaikki kalamiehet aika turvallisia ollu, vaikka juttujen taso oli aika kyseenalainen) lautalle, missa tyoskentaleva mies katsoi hieman kummaksuen kun naytettiin meidan lippu. Kolme ihmista ja auto, mutta missa on auto? Joo, auto siis jai Fraser Islandille. Siina vaiheessa mies teki vaan ristinmerkin ja lahti. Nyt ollaan turvallisesti kotona ja saatiin kyyti ihan hostellille asti!

Tietenkin tata tarinaa on pitany kertoo kaikille, mut tajusin tanaan et siina on saattanu tulla pienia vaarinkasityksia. Aikasemmin oon saattanu olla hiukan ujo puhuun englantia, mutta taalla oon kylla alkanu paastaan suustani mita sattuu. Oon siis kertonu tan tarinan monelle ja tanaan kun kerroin sita tyokavereille, ne vaan alko nauraan ihan hillittomasti. Tottakai olin ihan hamillani et mita oiken sanoin. No ne sit selitti mulle et kun koitin kertoo et liftattiin (hitchhike) niin lopputulos olikin se, et kolkattiin monta ihmista ja ryostettiin niiden autot ja siks ollaan onnellisesti taalla. Hups.

Ja kun tultiin takasin oltiin saatu uus kamppis (mitakohan se tykkaa mun ja Paapin kommuunielamasta, ovet avoinna kaikille), joka oli vieny Paapin sangyn. Ei silla muuten mitaan valia, mut oisin halunnu olla paikalla kun se loysi tyynyn alta kaks veista jolla Paapi aina suojeli mua :D

You only live once

Rainbow Beachilla paistaa aurinko ja taalla on ihanaa ja kuumaa. Tuntuu kuin olisi aina terassilla. Me ei olla juotu kauheesti  ennen kuin paastiin Rainbow Beachille ja meidan rappioelama alkoi. Kaikki alkoi nuotiosta. Illalla on tosi viileata ja pitaa sita lammitella jossain kun asutaan teltassa. Nuotion aarelle keraantyy joka ilta sikana ihmisia ja pullojen sihina vain kuuluu korvissa. Ollaan siis juotu joka ilta Rainbow Beachilla, paitsi yhtena paivana kun oli liian hirvea krapula.

Meilla on kaveri Max, joka tulee joka paiva meidan kanssa sandblowlle kun hankin tekee retkia sinne toiselta hostellilta. Yleensa tosin vain pari kertaa viikossa, mutta muuten han tulee joka paiva meidan kanssa.Puhuttiin sit yhtena iltana, etta pitaisi ottaa aina yhdet mukaan ja katsoa auringonlaskua. Noh, tastahan se lahti ja aina kun kaveltiin takaisin hostellille niin alettiin miettiin, etta voihan sita viela pari ottaa :D Nyt ollaan rappiolla. Missattiin Emman kanssa yksi aamubussikin kun ei heratty heratyskelloon! (muuten ollaan loistavia tyontekijoita). Kiusataan toisiamme retkilla, juostaan perakkain ja hakataan toisiamme ja tietysti huudetaan ja nauretaan taysia! Hiekkalaudan taakse on helppo piiloutua tai matkia toista! Opetellaan myos bussitanssia, jota voidaan tanssia kun asiakkaat tulevat. Meidan pomo kertoi siita. Meidan pomo on ihanin ihminen, joka ollaan tavattu. Han on tosi rento ja kehuu meita aina. Hankin jai yksi ilta juomaan hostellille meidan kanssa ja teki todella hienon tuliesityksen. Taa juomiskulttuuri on todella erilainen kuin suomessa (ei mitaan eroa)  ja siksi harjoitellaan sita!

Meidan tyokuva taalla on tehda retkia sandblowlle (se on parasta mita taalla voi tehda eika ikina kyllastyta! Lisaksi pidetaan matkalla nesteytys kunnossa), sitten me otetaan 6 bussia paivassa ja saatetaan heidat hostellille. Oikeesti vain tanssitaan tai hepuloidaan paivabussilla. Se joutuu aina jakamaan flyereita, jolla on kauheempi krapula (yleensa mina).Aamubussi on rankin tyo. Kun kello soi aamulla niin toinen ottaa kyltin bussipysakille ja toinen tekee aamupalan. Se kumpi on bussapysakilla ei puhu mitaan, koska kuka puhuu oikeasti ennen 8 aamulla. Viimeinen tehtava on keittion siivous. Se sujuu aivan upeasti kahdelta yolla pienessa hiprakassa. Jos mennaan aikaisin nukkuun (mita ei tod tapahdu usein) niin sit huudetaan vain kaikille etta siivotkaa jalkenne. Nain ei tapahdu ja keittio on aamulla kuin pommin jaljilta, mutta todennakoisyys kasvaa etta ehditaan aamubussiin. :D

Emma on himoinnut nutellaa koko matkan ajan ja yksi paiva kun ma makasin kuolleena sangyssa niin Emma kaytti mua hyvakseen ja meni kauppaan kaikkien rahojen kanssa ja osti nutellaa. Sit se syo sita meidan huoneessa ja pistaa likaiset veitset mun tyynyn alle kun ei jaksa pesta niita ja huutaa ylasangysta, etta sun pitaa suojella mua. Meidan ovessa ei ole lukkoa ja jos joku (VOIN KERTOO ETTEI KUKAAN TULE) tulee niin voit puukottaa sen. Sori kaikille suomessa. Ollaan hapasty kaikki suomalaiset! Keraan itseni kun paasen takaisin! Ai niin, mut harmi et Itavalta kutsuu :D Keraan itseni kasaan sit sen jalkeen :)

P.s Kuka hullu pisti mut, Emman ja Bassin bileiden pitajiksi. Juotiin yksi ilta nuotiolla 4 aamulla ja meilla oli Emman kanssa paljon asiaa ja jauhettiin jotain tosi tarkeata suu vaahdossa (hiljaa tietenkin, niin kuin aina) ja joku tyyppi tuli huutamaan, etta olkaa hiljempaa. Me istuttiin toisella puolella pihaa, eika meilla ollut edes musiikkia. Me vain juteltiin ja naurettiin ja joku kehtaa tulla valittamaan. Enka myoskaan tajua miksi meidan kaverit menettaa kuulonsa. (Sori Hanna yritan hillita aantani kun palaan :D) Parasta tassa oli se etta se mies joka valitti, sai huudot kun huusi liian lujaa meille et olkaa hiljempaa ja me vain naurettiin! Eli tanaan on hyvat bileet kun me 3 rappioihmista koitetaan saada ihmisia juomaan ja pelaamaan peleja :D

-Paapi

Paikka, josta ei halua lahtea.

Eletaan talla hetkella niin parasta aikaa taalla Rainbow Beachilla! Me ollaan kylla saatu niin hullujen suomalaisten maine. Kaikki vaan nauraa meille. (Anteeks jo etukateen tanne tuleville suomalaisille, teita pidetaan aivan pimeina.) En tieda onko yks syy meidan tapa rentoutua. Oltiin siis matkalla tanne ja bussimatka kesti 14 tuntia. Ma sit ostin itelleni suomenkielisen kirjan ja ilosena aloin lukee sita bussissa. Paapi sit alko kinuaan et "lue pliis aaneen, ees pari sivua." No mahan sit luin ja eihan siita tullu loppua. Paapi tykkas kuunnella niin paljon et mun oli pakko jatkaa. Ja nyt se on niin koukussa siihen kirjaan etten saa ikina lukee sita yksin vaan mun on aina luettava sita aaneen niin et Paapi pysyy myos mukana. Ja kaikki tietaa sen nyt ja nauraa aina meille kun meidan teltasta kuuluu vaan mun aani. Kirja on semmonen 700 sivunen ja enaa on 100 sivua jaljella. Huhhuh, mun radioaani on ehka mennytta tan jalkeen :)

Ens viikolla saadaan muutama paiva rakoo tasta rankasta tyonteosta (lue Paapin kirjotus ylempaa niin tiedat kuinka rankasta :D) ja lahdetaan tsekkaan Fraser Island! Tehdaan omatoimireissu Paapin, Maxin ja Maxin auton kanssa, niin saastetaan rahaa. Toinen syy voi olla myos meidan dingo-pelko ja talla tavalla pystytaan nukkuun autossa. Muutama paiva sitten meidan naapurihostellista lahti ryhma sinne ja nyt yks miehista makaa sairaalassa Brisbanessa. Se oli sammunu metsaan ja dingot oli tullu syomaan sita. Eli nyt puuttuu korva ja muutamia paloja muutenkin siita miehesta. Eli terkkuja meidan aideille, luvataan olla sammumatta metsaan! :) Tosin dingot on aika helppo pelottaa pois huutamalla, eli voi olla et mun ja Paapin seurassa kukaan ei naa yhtaan dingoo.


Elama hymyilee, jee!


-Emma

Paikka, jossa ei ole kuuluvuutta.

Nyt ollaan asetuttu Rainbow Beachille asusteleen ja meinataan viettaa taalla about 3 viikkoo. Aika pitka aika tan jokaviikkosen muuttamisen jalkeen. Saadaan ilmanen asuminen kun vahan tehdaan toita (lue: saadaan asua homeisessa teltassa. Okei on siina sentaan puulattia.). Tosin vanhat tyontekijat kerto ettei kannata turhaan rehkia ja niin ollaan vahan tehtykin. Meidan duunia on yhden matkatoimiston flyereiden jakaminen ja kavelyretkien teko aivan mielettoman hienolle Carlo sandblowlle. Siella sit lasketaan meidan hostellin asukkaiden kanssa makia alas sand boardilla ja lopuks kattellaan aivan ihanaa aurongonlaskua. Kylla tata duunia kelpaa tehda. Tosin iltasin pitaa myos siivota nopsaan keittio ja taisin muistaa sen viime yona tyokaverin kanssa kahdelta yolla. Siella sit tiskailtiin muutaman goonilasillisen jalkeen :) Tarpeen tullen puunataan autoja et saadaan lisarahaa. Tosin Paapi on ollu niin hyva rahavastaava (eilen olin eri mielta kun se unohti lompakon hostellille) et hymy nousi huulille kun tsekattiin tili. Taa muutaman viikon asuminen nain pienessa paikassa ja saastokuuri tekee lompakolle hyvaa :)

Tosin mun hymyni on sit vahan muuttunu viime nakeman. Airlie Beachilla asuessa paatettiin yks paiva leipoa ranskalaisten tyttojen kanssa. Tyonjako oli se et ranskalaiset leipo ja ma ja Paapi kerailtiin tuoreista kookospahkinoista taytetta taikinaan. No siina sit ihan innoissani maistelin elamani ensimmaista tuoretta kookospahkinaa ja aattelin et kyllapa tuli hiekkaa samalla suuhun. No myohemmin sit totesin et eihan mulla mitaan hiekkaa ollu vaan pureskelin hammastani. Ehka toi kookospahkinan nakertaminen ei ollu niin hyva idea. No Paapi sai ainakin mahtavat naurut...

Paapista on tullu taalla ihan mummo. Aina kun tulee pieni tuulenhenkays se alottaa: "No niin just. Siis eikohan me taas olla pian kipeena kun on tallanen keli. Ja yolla pitaa laittaa sita paljon vaatetta ettei tulla kipeiks." (Ja huomatkaa et se ei huolehdi pelkastaan itestaan vaan saarnaa myos mulle.) Ja jos ma sit seuraavana paivana niistan kerrankin, niin se tuntee ittensa niin voittajaks. "No niin just, oisko kannattanu nukkua 3 paitaa paallekkain niinku ma. Ja mahan sanoin et lahetaan sielta rannalta aiemmin kun oli niiiiin kylma." Ja siis paivisin taalla tarkenee shortseilla ja t-paidalla, illalla siihen voi heittaa yhen paidan lisaa ja yolla on ihan lammin makuupussissa. Paapi tosin nukkuu pitkat housut jalassa, t-paita ja fleece paalla, makuupussin sisassa ja siina paalla 2 peittoo. Tanaan se kysy aamulla et saako se ens yoks mun pipon!

Ja taa kyla on kylla hullun pieni. Pari paivaa sitten lahettiin kavelylle ja aatettiin kattoo millaseen paikkaan pitais kotiutua. Vahan ajan paasta totesin sit Paapille et nain kauheen tutun nakosia ihmisia. "Eiks noi oo Janni ja Kirsi jotka on ollu taalla Australiassa jo pidempaan. Tai siis nain niiden facebook-kuvat ja nayttaa aika samalta." Paapi ois vaan kavelly kavereidensa ohi. Nyt meilla on siis ollu taalla iltasin hyvaa seuraa :) Tai siis niin pitkaan kun Paapi pystyy istuun iltasin ulkona ilman etta keuhkokuume iskee.

-Emma

Tarinoita Airlie Beachilta

Airlie Beachilla oli aivan sateinen paiva. Koko paivan satoi niin paljon vetta ettei pystynyt todellakaan menemaan ulos. Paatettiin silti, etta pieni lenkki mennaan lentokentalle pain (Asuttiin Airlie Beachilta 15min keskustasta puskaan ja lentokentalle meneva tie on umpikuja, jonne kukaan taysjarkinen, joka ei asu siella mene!). Mulla oli sadetakki paalla joka peitti sortsit ja naytin et olisin alasti muuten ja Emmalla oli sika iso sateenvaarjo ja se oli muuten vain rajahtanyt. :D Oltiin ihan markia ja juteltiin siina jotain turhaa niin kuin aina. Takaa tulee paku, jossa on Wicked logo. Katsottiin vain, etta ompas turistit eksynyt outoon paikkaan. Autokuski avasi ikkunan ja huusi etta mita te taalla teette. Autossa oli kaksi jatkaa, jotka me tunsimme. Olimme olleet Cairnsissa samassa bilebussissa. Ma en tieda kummat olivat enemman suu auki. Olimme umpikujalla 9 tunnin paasta Cairnsista emmeka olleet puhuneet heille sen jalkeen. Noh, vaihdoimme kuulumisia ja he etsivat yopaikkaa. YLLATYS, etta hekin tulivat sohvasurffaamaan meidan hulluun perheeseen.

Seuraavana paivana oli taas aurinkoista ja lahdimme heidan kanssaan vesiputouksille. Se oli katevaa, koska meilla ei ollut autoa ja heilla ei ollut tekemista :D Haettiin kartta matkatoimistosta ja lahdettiin kohti vesiputouksia. Ajettiin tunti, kunnes pysahdyttiin rannalle. Tom sanoi, etta oli hukassa, eika tieda minne menna. Mina se reippaana tyttona huusin takapenkilta, etta nain hei puoli tuntia sitten kyltin missa luki waterfalls. Kaikki naamat kaantyivat minuun pain ja Emma puolinauraen huusi etta et sit voinut sanoa! Sanoin etta luulin Tomin tietavan minne menna. Todellisuudessa kukaan muu ei ollut nahnyt kylttia ja ma vaan puhuin ja pidin kyltin omassa tiedossa. Sit kaikki naurettiin sille kuinka blondi olen. Mut hei, puolituntia takaisin ja osasin sanoa missa kyltti oli ja loydettiin perille! Hyva mina!

Vesiputous oli upea (kuva alempana)! Emma ja pojat halusivat kiiveta ylos, mutta mina jain kameroiden kanssa juttelemaan muille. Piti menna virran yli ja ajattelin etten missaa mitaan. Kohta kumminkin tuli tylsaa ja lahdin 3 kameran, parin kannykan ja autonavaimien kanssa ylittamaan virtaa. Onneksi en kaatunut. Emma, Carl ja Tom menivat ylos ja Tom sai ison haavan jalkaansa ja Emma sai kateensa ja varpaisiinsa. Emmalta tippui matkalle myos sen varvastossu. Se lahti virran mukana ja Emma alkoi huutamaan. Pojat pelastivat kengan. Sit se tuli aivan ylpeana, etta ei hukannut 3 dollarin kenkaa. (pelkkaa saastoa, koska se ei olisi saanut uutta :D) Taman jalkeen lahdettiin todella kauniille jarvelle. Meidan piti uida siella, mutta siella oli levavaroitus niin jatettiin valiin. Lounaaksi pojat tarjosivat paahtoleipaa, voita ja sipsia leivan valiiin. Ihan oikeasti, me luultiin etta se oli lappa, muttei se ollut. Se oli ihan hyvaa, muttei tule kuulumaan ruokalistaamme (todellisuudessa olemme syoneet sita uudelleen Emman kanssa).

Yritimme myos vierailla yhdessa muussa paikassa, jonka nimea en muista (Emman lisays: se oli kaivos) muttei ikina loydetty sita. Mentiin jollekkin hamaralle tielle jossa lehmat makasivat keskella tieta, nahtiin sika ilman paata ja paljon jotain hamaria koneita! Sit jouduttiin ylittamaan joki autolla ja meinasi loppua bensa. Paatettiin palata hulluun perheeseemme. Paiva oli kiva ja pojat lahtivat menemaan. Ei olla kuultu heista paljoa (paitsi kerrottu draama-paivitys hullusta perheesta), mutta ehka me nahdaan heidat taas niin hamarassa paikassa kun sita vahiten odotetaan :)

P.s Lahdettiin Airlie Beachilla bilettamaan laivamatkan jatkoille. Emma loysi sen laukusta leikkirahaa kun perheen 4-vuotias tytto oli sanonut etta pitaahan Emmankin saada jotain ostaa. Miten sekin voi tietaa, ettei Emmalle anneta keksirahaa viikossa kuin 5 dollaria (MAX) :D
PP.s Istuttiin ulkona ja eras poika ohitti meidat. Han katsoi meita ja huusi Jesus, Repesin ja sanoi Emmalle et: Kato se naki Jeesusksen! Paras tilannekomiikka taalla! Naurettiin ihan taukoomatta!

-Paapi



Pojat ajo tyynesti kattoikkuna auki muutaman puron yli, me tytot kiljuttiin takapenkilla!

Haleja!

Tatakin kautta haluan lahettaa hurjasti jaksamisia ja haleja perheelleni, suvulleni ja erityisesti mummulle! <3 Ja tama siksi etta olen koyha backpackeri, eika ole varaa soittaa kaikille :)

-Emma

Whitsundays

Lahdettiin laivalle pari paivaa sitten. Laiva oli katamaraani ja sika luksus. Saatiin se hyvaan hintaan meidan sohvasurfffaus perheelta. (ei meilla olis muuten ollut varaa maksaa koko hintaa xD) Ekana paivana meri oli aivan peilityyni. Purjehdittiin, tutustuttiin TAAS uusiin ihmisiin ja kaytiin snorklaamassa. Laivalla oli vain 11 ihmista niin siella oli ihanasti tilaa. (Bileveneilla on 50-60hlo...siis ei ikina) Ihmiset olivat tosi mukavia, mutta miksi kyhnaaja-pariskunnat aina laappii toisiaan. Yksi pariskunta pisti huoneeseensa kuvan itsestaan poydalle ja kun me nahtiin se Emman kanssa niin nauretttiin sille varmaan tunti. Hei, sisusta himassas! Toinen pariskunnista oli super- nossoja. Se mies tunki koko ajan paatansa naisen rintojen valiin kuin lapsi. Me meinattiin tulla siita merisairaiksi. Onneksi veneella oli paljon tilaa kytata vain kaksinkin :D Siis mehan ei olla Emman kanssa pariskunta. Naurettiin just, etta tehdaan samoja asioita paitsi ei pussailla. Pidetaan kasista kiinni, ettei kaveri tipu laidan yli, tehdaan toisillemme iltateet ja sukelletaan toisissamme kiinni ihan kuin meressa ei olisi tarpeeksi tilaa, mut Emma ei onneksi tunge paatansa mun tisseihin:D VIELA! Seuraavana paivana herattiin aikaisin ja lahdettiin pikku moottoriveneella White Haven Beachille. Se oli sika upea. Vahan tihutti vetta, mutta se ei menoa haitannut. Kaytiin snorklaamassa, uitiin ja yritettiin pelastytella kaloja. Hyva ettei upottu kun me harnattiin kaloja ja aina kun ne pelasty niin rakatettiin peraan. Meidan miehisto nauroi, etta ainakin ne kuulee missa me ollaan ;D Sit Emma pelastyi yhta kalaa niin paljon, etta se yritti uida sita pakoon. En ma siis tieda miksi muut snorklasi, mut me ainakin leikittiin kaloilla. :D  Oli kylla upeat koralliriutat! Illalla syotiin sairaan hyvaa ruokaa ja Kristi soitti kitaraa ja lauloi. Meidan laivan perassa oli siniset valot, jotka houkutteli kaloja. Illalla yksi delfiini tuli leikkimaan sinne. Katseltiin sita ja mentiin sen jalkeen nukkumaan. Tanaan aamulla me herattiin ajoissa ja mentiin ensin kanootilla katsomaan koralleja. Sen pohja oli lapinakyva niin sielta oli kiva katsella koralleja. Aallot oli niin kovat, etta kastuttiin kokonaan. Paatettiin viela menna uimaan lainelaudalla. Siihen ei suositella 2 samaan aikaan, mutta me mentiin. 3 sekuntia ja oltiin paallekkain vedessa. Ei muuta kuin uusi yritys. Maattiin lopuksi sen paalla ja Nick (meidan nuori kapteeni) tuli hakemaan meita moottoveneella. Se pisti laudan kiinni moottoriveneeseen ja maattiin laudan paalla perakkain ja vaarinpain ja Nick alkoi vetamaan sita. Voin kertoo etta me huudettiin. Pysyttiin aika kauan sen paalla kunnes Emma tippui! Noh, Pitihan meista jonkun olla luuseri ja tippua (talla kertaa se oli TAAS Emma :D) Taman jalkeen lahdettiin purjehtimaan takaisin Airlie Beachille. Aallot olivat todella kovat (3-4 metriset) Ihmiset alkoivat taas oksentaa ja mentiin laivan toiselle puolelle aaltoja piiloon ettei kastuta ja sit kun tuli iso aalto niin huudettiin ja naurettiin. Muut varmaan vihasi meita, mut hei, kaikki ei ole merisairaita :D
-Paapi

Ylhaalla meidan laivareissun auringonlasku, alhaalla Whitehaven Beach

Hei me surffataan taas!

Nyt ollaan tultu viikon venereissulta takaisin rantaan. Ensimmaisena mentiin siiderille! Voin kertoo kuinka paljon paassa keinui jo valmiiksi ja sen siiderin jalkeen kaveltiin siksakkia kaupungilla Mika parasta, ei oltu kayty 3 paivaan suihkussa, kummallakin oli likaiset vaatteet, mulla oli sortsien peppu taynna valkoista suolavetta ja muistaisi viela koska oltiin harjattu hiukset! Ei taidettu olla hyva naky! :DSuihku taman jalkeen oli kultaakin parempaa. Emma viela ihanasti sanoi uudelle tuttavuudellemme etta: Moi, me ollaan Emma ja Paapi. Ei olla kayty suihkussa 3 paivaaan. Olin vaan et kiitti Emma tasta etta jaat taman uusien ihmisten kanssa!
Nyt ollaan taas yllattaen sohvasurffaamassa, mutta talla kertaa perheella. He ovat TODELLA HYVALLA TAVALLA AIVAN PIMEITA!
Miten tama heidan sohvasurffaus alkoi on aivan uskomaton tarina. Perheen isa asui New Yorkissa ihmisten sohvalla ja rakensi huonekaluja. Han ei tajunnut olevansa sohvasurffaaja. Vuosia myohemmin han lahti purjehtimaan merien yli ja han otti laakarin sohvasurffaajaksi mukaan. Kun han palasi miehen kanssa kotiinsa, mies jai viela vahaksi aikaa. Perheen isalle ja hanen vaimollensa tuli kiireinen lahto toiseen kaupunkiin, joten he jattivat miehen asumaan sinne ja kertoivat hanelle etta ole kuin KOTONASI. He palasivat muutaman viikon jalkeen, jolloin talossa asui 9 sohvasurffaajaa. Perhe oli suu auki, mutta viihtyi tilanteessa. Sen jalkeen heilla on ollut koko ajan sohvasurffaajia. Pari viikkoa sitten he muuttivan isompaan taloon, jotta sohvasurffaajia mahtuisi olemaan enemman. Heita myos huvittaa etta ihmiset eivan halua pois sielta. Yksi heidan sohvasurffaajista menee 2 viikon paasta naimisiin heilla ja toinen haluaisi rakentaa talon heidan pihaansa. Yksi tuli paivalliselle ja on ollut talossa 4 paivaa ja toinen kahville ja han on ollut viikon. Heilla on kaksi lasta ja koko ajan noin 10 sohvasurffaajaa. Toissa paivana heidan pihaansa ilmestyi 8 uutta ihmista jotka jaivat telttailemaan pihaan. Sytytettiin nuotio ja juotiin punaviinia heidan kanssa. Perhe on aivan uskomaton Ai niin, Meidan piti olla heilla 3 yota ja nyt taidetaan olla koko viikko! KUKAAN EI VAIN LAHDE! SIELLA ON VAAN NIIN KIVAA
p.s Pelataan Emman kanssa sikaa pelikorteilla ja lopetetaan peli vasta kuin toinen voittaa. Ollaan pelattu sita pelia tunteja ja se odottaa meita kotona. Emmalla on vaan vahan vaikeuksia kun siina pitaa meidan saantojen mukaan pistaa samaa maata tai numeroa paallekkain ja Emma "palauttaa" kortteja kun ei muka pysty katsomaan mita sen kadessa on! Ma niin voitan tan pelin. Toivon etta se loppuu ennen elokuuta!

-Paapi

Kapteeni Kerry ja peramiehet

Saavuttiin Airlie Beachille maanantaina. Asutaan kapteeni Kerryn luona viikko. Sydney, tytto kanadasta oli hanen kanssa taalla kuukausi sitten, joten han suositteli meita menemaan hanen purjeveneelle.

Kerry on asunut hanen veneessaan 8 vuotta. Han purjehtii ympari Australiaa ja nauttii elakepaivistaan. Han on valilla vahan yksinainen, joten han paatti kokeilla couchsurfing.comia (missa mekin ollaan ). Sydney oli hanen ensimmainen reppureissaajansa ja me olemme toisia. Han on aikanaan omistanut farmin ja myohemmin tehnyt nayttelijan toita. Han on mm. esiintynyt tv-sarjassa Mc Leodin tyttaret (terkkuja meidan mummeille jotka seuraavat tata TV1:lta) Han on todella mukava ja kokkaa meille koko ajan ruokaa ja juodaan aina kahvia. Han on paras ruoanlaittaja. Kerryn huone on laivan takaosassa ja meidan huone on etuosassa.Valissa meilla on ns. keittio ja olohuone. Paras yllatys purjeveneessa oli riippumatto. Se on veneen etuosassa ja siina voi ottaa arskaa. Tosin jos on merisairas niin veneessa oleva riippumatto voi olla raju kokemus (se nimittain keinuu)

Ollaan nyt asuttu veneessa pari paivaa ja huomenna lahdetaan Whitsundaysille purjehtimaan 4 paivaksi. Tanaan kaytiin ostamassa kaikki tarvittavat matkalle ja illalla mennaan sailing clubille syomaan ennen retkea.

Me nukutaan veneen etuosassa ja sen katto on todella matala. Ollaan naureskeltu, etta koskakohan lyodaan paamme siihen. Tanaan aamulla Kerry tuli herattamaan meidat auringon nousuun kun haluttiin nahda se. Se pisti valot paalle ja huusi meille et heratkaa bastards (bastards nimitys on kohteliaisuus ausseissa). Me noustiin samaan aikaan ylos ja molemmat loivat paansa samaan aikaan kattoon ja tomahdettiin takaisin sankyyn. Siis me naurettiin niin paljon. Kiva tuplakolaus! Kapteeni Kerry ei tainnut olla ylpea idiooteista peramiehistaan (kutsui sita hetkea nimella double blonde moment) Sit juotiin kahvia ja katsottiin auringon nousua ekaa kertaa taalla. Se oli upea veneesta. Ei muuta kuin kohti myotatuulia ja katsomaan HIENOINTA SAARIRYHMAA MALEDIIVIEN JALKEEN (Jaana, jos luet tata niin voit uskoa etta odotan veneretkea)!!! Jippii, Hiio hoi!

-Paapi

                                          Joku noista oli meidan vene viikon ajan Airlie Beachilla

                                                     Raidallinen banaani hengaa veneella

Magnetic Island

Sit on selvitty Mission Beachilta pois! Ei ollu oikein meidan mesta. Niin ja kaikille tiedoksi et Paapi on hengissa, eli en jatka matkaa yksin luottokortin kanssa (jonka pinkoodin Paapi tosin kerto mulle varmuuden vuoks ennen hyppya). Ja siitakin sit joskus videomatskua luvassa, oli aika hulvatonta. Sen lisaks et se huusi kun se ite lahti koneesta, se myos huusi aina kun joku muu hyppas koneesta. Ja sen hotilla tandem-hyppy kaverilla on kynnenjaljet painautuneina reisiin. Voi raukkaa.
No sit meidan tosiaan piti menna Townsvilleen, mutta koska meidan suunnitelmat ei oo pitany viela kertaakaan, sivutettiin se ihan taysin ja mentiin suoraan Magnetis Islandille. Ja se oli mahtava! Rakastuttiin siihen paikkaan saman tien. No ei hyvaa ilman jotain pahaakin. Paatettiin sit opetella ajaan taalla vaaralla puolella tieta. Ja lohdutuksen sana kaikille teille, jotka tiedatte ajotaitoni ja mietitte moniko ihminen jai alleni: ei yksikaan! Silla...vuokrattiin skootterit (ei vahingoita muita, mutta huomattavasti suurempi vaara satuttaa itsensa). Eli samalla kun opettelin ajaan vasemman puoleista liikennetta, opettelin myos ajamaan skootteria. Ensimmainen 2 tuntia oli taynna hikea ja kirosanoja. Olin aivan varma et tapan itteni ja kolaroin skootterin (ois tullu maksaan 2500 dollarii). Paapi taas oli ihan liekeissa. Se kun on enemman tottunu tommosiin juttuihin  (lue: se on joskus ajanu monkijaa) :D No lopulta sit makin aloin lampeen sille hommalle ja siinahan se paiva sit hurahti kaasutellessa ympari saarta. Illalla sit uusien tuttavuuksien kans hostellin baariin hommaan lisaa ilmaisia tuliaisia. Odota vaan Maarit mita sun lapset saa tuliaiseks! :D
Ja koska nyt ollaan paasty liikkeelle, niin mita sita turhaan himmaileen. Tultiin siis Airlie Beachille!

-Emma

 

retket

Sunnuntaina oltiin Emman kanssa valliriutalla. Talla kertaa oltiin jopa ajoissa liikkeella.Vene lahti aamulla kahdeksan aikaan. Varttia myohemmin tuli hirveat aallot ja mentiin kannelle ottamaan aurinkoa ja katsomaan merta. Oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen paiva. Aallot tuntuivat mahassa asti. Nautimme matkasta, mutta muut ihmiset alkoivat oksentamaan. Ensimmainen snorklaus alkoi parin tunnin paasta lahdosta. Uimme valliriutalle ja snorklasimme. Oli vaan aika jumppa kun lopetti uimisen niin muutaman minuutin paasta ajautui takaisin veneelle. Se oli silti sika hauskaa ja naimme koralleita. Sen jalkeen soimme lounaan ja aloimme menna kohti seuraavaa riuttaa. Makasimme Emman kanssa veneen etuosassa, jossa aallot tuntuivat eniten mahassa. Jokaisella isolla aallolla huusimme ja nauroimme. Muita ei varmaan naurattanut oksennuspussi naamalla. Vaikka olen ollut paljon veneissa niin voin kertoo etta nama aallot olivat isoimpia IKINA! Toisen sukelluksen jalkeen henkilokunta kehoitti meita siirtymaan taakse aaltojen takia. Me vaan naurettiin ja sanottiin etta ollaan huvipuistossa, ei haluta siirtya. Ne katsoi ihan ihmeissaan, etta ihan miten haluatte. Sitten alkoi viini- ja juustotarjoilu. Yksi mukava nainen sai viinit paallensa aaltojen takia. Me Emman kanssa viinin ammattilaisina joimme ne heti pois. (ettei happane tai jotain :D) Oli aivan upeata ja yksi miehistosta otti kitaran ja alkoi laulamaan. Han lauloi meille biisin ja olimme niin otettuja etta ostimme hanen levynsa. (ollaan vahan helppoja :D) Paiva oli mahtava. Sen jalkeen olimme ihan poikki ja saimme kyydin Nevanille. Bussimatkan keskustelu TODELLA vasyneena: Paapi sanoo: Emma, oletko huomannut, etta ihmisilla on paljon uima-altaita? Emma sanoo: Joo, ma nain just yhden vesiliukumaen ilman uima-allasta. Paapi sanoo: Aijaa, Ookko varma ettei se ole tavallinen liukumaki? Emma sanoo: Totta, Se muuten oli! Kaytiin tama keskustelu aivan pokalla ja sen jalkeen naurettiin koko loppu matka talle! Hyva paiva!



Maanantaina vuorossa oli Cape Tripulation eli sademetsaretki. Olimme jalleen kerran ajoissa. Menimme Australian toiseksi hienointa maisemareittia sinne (ensimmaiseksi hienoin jo nahty :D). Kavelimme sademetsissa ja siella vahan satoi, muttei se meita haitannut. Vierailimme pienessa ihanassa kaupungissa Port Douglasissa, jossa oli aivan ihana kirkko. Kirkon takaseinassa oli iso ikkuna, josta nakyi rannalle. Aivan unelma haakirkko. Sitten tuli lounas, ja me oltiin SAASTETTY! Otetaan hei omat evaat. Meilla oli valkosta leipaa, tomaattia ja tonnikalaa. Kun olimme tayttaneet leivat, meinasimme oksentaa ne ulos. Aivan jarkyttavaa, mutta jalleen kerran, PELKKAA SAASTOO!!! Ens kerran ostetaan kylla lounas. Sen jalkeen lahdimme krokotiiliveneelle. Kun nahtiin eka krokotiili niin Emma sanoi mulle vihaisesti, etta eihan toi liiku, olen ihan varma, etta se on teko krokotiili joita noi pistaa tanne ettei ihmisille tule paha mieli jos ne ei nae yhtaan oikeata. Yritin selittaa, etta on se aito, se ei vaan aina liiku. Onneksi se liikkui lopulta, etta Emma uskoi. Sitten nahtii monia muita krokotiileja, kaarmeita ja lintuja. Nahtiin myos pikku krokoja ja yksi kroko ui meita vastaan. Se oli mahtavaa!! Retken lopussa oltiin taas niin vasyneita, etta naurettiin loppumatka ja muilla meni taas hermot! Meilla oli kivaaa!!!

-Paapi

Ja matka jatkuu...

Nyt on jatkettu matkaa ja ikavoidaan Cairnsia. Aivan mahtava paikka ja tavattiin aivan ihania ihmisia. Varsinkin viimenen viikko kun asuttiin Nevanin luona ja saatiin viettaa aikaa sen ja Sydneyn kanssa. Me tapellaan edelleen Sydneyn kanssa siita missa joulupukki asuu, mutta onneks kaikki tan blogin lukijat tietaa totuuden :) Sydney oli muutenkin aivan mahtava persoona, se kun ei paljoo miettiny mita suustansa paasti. Sovittiin jotenkin hyvin sen kanssa saman katon alle kun ei kellaan meilla oikein taa suodatus toiminu. Se oli myos ihminen jolle sattuu ja tapahtuu niin paljon, etta joka ilta sai nauraa aivan hulluna sen toilailuille. Nevanin kanssa kerailtiin Kewarra Beachilta kuolleita rapuja meille ruuaks. Onneks ei tarvinnu lopulta syoda niita kun kokkausvuorot jakautu kun itsestaan ja saatiin joka ilta syoda yhdessa. Niin ja taidettiin me vahan gooniakin maistella... Viimesena iltana saatiin hyvat naurut kun laitettiin Paapin kans koko poppoolle pizzaa ja ykskaan pizza ei tainnu onnistua. Tai jos tykkaa raa'asta tai palaneesta pizzasta, niin niista kahdesta oli kylla valinnanvaraa. Ei kehdattu kertoo meidan opiskelutaustasta siina vaiheessa :D Kaiken kaikkiaan siis aivan mieleton viikko Nevanin luona ja varmasti yksi niista asioista mitka muistaa pitkaan.

Kaytiin myos vahan katteleen koralleita ja sademetsia sen viikon aikana (Paapi saa kertoo niista kohta lisaa) ja ma kavin hyppaamassa benji-hypyn. Onneks oli Sydney mukana, joka oli pari paivaa aiemmin hypanny sen 5 kertaa. Siina ennen ylos menoo mietin hetken oonko ihan valmis, mut Sydney tais paastaa muutaman kirosanan ja patisti mut sinne. Sit vaan mentiin! Toivottavasti saan videon jossain vaiheessa nakyviin, se on aika hulvatonta matskua. Eka hengailen siella ylhaalla innoissani ja juttelen niille tyypeille samalla kun ne koyttaa mun jalkoja. Sit tulee se vaihe kun pitaa menna reunalle ja mun ilme on aika nakemisen arvonen. Paastaan aika monta kirosanaa, naytan silta etta pyorryn ja lopulta onnistun hyppaan. Mulla ei vielakaan oo pienintakaan hajua miten tein sen. Ja siita paa alaspain hengausvaiheesta muistan sen et huusin Paapille ja Sydneylle et mulla on kauhee kramppi takapuolessa ja kaikki siina maisemakahvilassa paivakahveella olevat mummot saatto vetaa sufeet vaaraan kurkkuun.

Nyt siis ollaan paasty parin tunnin matka East Coastia alaspain ja majaillaan Mission Beachilla hostellissa. Huomenna Paapi kay hyppaan laskuvarjohypyn ja kaytiin varmuuden vuoks syomassa tanaan kunnon pihvit (okei, ne oli myos superhalvat) et Paapin viimeinen illallinen oli varmasti hyva :D Ei vaan, eikohan toi kaistapaa sielta tuu elavana takas! Huomenna sit matka jatkuu Townsvilleen, etta ollaan joskus perilla hostellissa missa meita odottaa tyot. Taa alkuloma kun on mennyt aika lomaillessa. Onneks osataan ettia noi ilmaset asumispaikat, joista saa aivan varmasti myos parhaat kokemukset!

-Emma

Hyvaa juhannusta!

Nyt on loydetty mahtava sijaiskoti. Asutaan Kewarra beachin lahella, joka on n. 20 minsaa Cairnsin keskustasta autolla (bussissa saa viettaa tunnin ja saa varmasti pahan olon). Kavellen paasee aivan ihanalle Trinity Beachille, mika on taalla ensimmainen oikea ranta missa saa uida. Tosin siellakin on krokotiilivarotukset, mut lillutaan niin lahella rantaa, ettei ne pure. Asutaan siis australialaisen Nevanin luona, jolla on aivan ihana koti (meilla on oma huone) ja se pitaa meista hyvaa huolta. Siella asuu myos aivan mieleton kanadalaistytto Sydney, joka on kertonu meille kaikki vinkit milla saastaa rahaa East Coastilla ja se auttaa meita saamaan duunipaikan! Tai paikan missa voidaan tehda toita majotuksen ja retkien eteen, aivan mahtavaa! Eli vietetaan varmaan kuukausi Rainbow Beachilla, asutaan halvalla ja retkeillaan.

Eilen sain aivan mahtavat naurut kun Paapi lahti Nevanin ja Sydneyn kanssa kauppaan ja sen piti ostaa meille goonia (tarkottaa siis taalla myytavia superhalpoja tonkkaviineja). No Paapi tulee sit takas viinitonkan kans ja kerto et silla oli vahan vaikeuksia loytaa just sita Goon-merkkista viinia, kunnes sille oltiin kerrottu et sellasta ei oo olemassa :D Toiset hyvat naurut sain kun mentiin bussilla Kewarra Beachille ja Paapi koitti kysya kuskilta missa meidan pitaa jaada. No se onnistu kysyyn "Is this our..." ja samalla kuski teki niin mahtavan kaannoksen et Paapi lensi kaaressa mun paalle ja sen jalkeen saatiin niin hysteerinen naurukohtaus et oli pakko jaada pois bussista. Onneks oltiin oikeella kadulla :D

Nyt siis Suomessa on juhannus, joten tottakai meidankin pitaa juhlia sita jotenkin. Eilen kokattiin koko poppoolle ruokaa (joka oikeesti onnistu vaikka keittiossa oli vaan ma ja Paapi) ja huomenna lahdetaan snorklaileen Great Barrier Reefille. Aivan mahtavaa paasta tsiigaileen niita huikeen varisia fisuja ja saatetaan nahda jopa hai. Ja ens viikolle on varattu laskuvarjohyppy Paapille ja benji-hyppy mulle. APUA!

-Emma

                                                    Kewarra Beach

                                                    Ajateltiin sijottaa rahamme palmuun

Onnen paiva

Maailman paras paiva. Tanaan loppui 4 yon kammottava hostellipiina. Siis oikeasti, aivan jarkyttava hostelli. Kaikki poydat oli tyyliin vinossa, eika kukaan korjannut niita, uima-allas alue oli ainoa ihana paikka siella, mutta sita ei kruunannut 3 rikkinaista aurinkotuolia, joihin Emma jai pepustaan kiinni (ma en, koska mulla oli se ainoa ehja tuoli). (Emman lisays: se sattu aika paljon ku kankut jaa muovituolin rakoihin ja mihin pain tahansa yritit liikkua niin saattuu vaan enemman. Siina sit tonotin muovituoli ahterissa...) Nahtiin enemman otokoita kun sademetsassa Melbournessa. mm. hamahakki vessan pontossa, tapoin torakoita kun kukaan muu ei uskaltanut, sitten se yli 10 cm kaikkien otokoiden aiti ja tuhansia muurahaisin joka paikassa plus yksi outo otokka, josta ei osattu paattaa minka varinen se oli. EI enaa ikina varata hostellia ennen kuin ollaan nahty se!!!
Jouduttiin lohduttamaaan itseamme sitten party bussilla. Se oli aivan mahtava. Kierrettiin punaisella englantilaisella kaksikerroksisella bussilla baareja lapi Cairnsissa. Noh, Mun ja Emman tuurilla jaatiin tietysti toiseksi vikaan baariin kun ei tajuttu et bussi lahti. Sit jouduttiin kavelemaan Gilliganssiin Ollaan kylla ihan toivottomia. Oli silti aivan mahtava ilta. Emma tuli yhdessa kisassa kolmanneksi (se missa, jaakoon arvoitukseksi...). Muuten taidettiin missata muut kilpailut kun ei keskitytty siihen kierrokseen tarpeeksi Se oli ainoa ilta kun ei nahty ollenkaan torakoita (jostain kumman syysta) Mutta mehan ei muuten juotaisi ellei hostelli olisi niin kauhea.. NOT!
P.s Istutaan nyt matkatoimistossa koneilla rinkkojen kanssa ja leikitaan kodittomia. Yritetaan jarkyttaa ihmisia kun majoitus on niin kallista et saataisiin alennusta.
-Paapi

Muutto

Pakko mainita viela hiukkasen meidan tyonhausta ennen kun Paapi paasee tilittaan hostellista. Taalla haettiin partybussiin tarjoilijoita ja viesti joka saatiin oli kutakuinkin tallanen: "Ilman etta lahetatte minulle bikinikuvianne, en voi tietaa sovitteko tahan tyohon." (Kirjoitettu huonolla englannilla) Etta talla tavalla nykyaan selvitetaan onko sopiva tarjoilijaksi... Tyonhaku siis jatkuu.
-Emma

Nyt sitten tulee ekan kerran kirosanoja!!! VOI V***U, S*****A, P*******!!!!! Ensimmainen oikea kriisi. Loysimme yhdesta kivasta matkanvalittajayrityksesta halvan hostellin. Olimme aivan onnessamme 50 dollarin hinnasta/ 4 yota. Se oli parin korttelin paasta nykyisesta IHANASTA, mutta kalliista hostellistamme. Otimme sen heti vastaan. Tanaan herasimme 9 aamulla pakkaamaan ja lahdimme rinkkojemme kanssa uuteen halpaan hostelliimme. Noh, hostelli oli ulkoa pain ihan ok. Huonompi kuin edellisemme, mutta silti ok. Menimme huoneeseemme ja se oli aika ankea. Ajattelimme, etta kylla tama tasta. Vain 4 yota.
Tapasimme uudet kamppiksemme. He olivat superkivoja englantilaisia.
Pian alkoi kuulua outoa aanta ja ovi narisi. Huusin Emmalle, etta pista ovi kiinni. Emma kaveli ovelle ja alkoi huutaa kuin palosireeni. Mina (otokkavastaava) hyppasin kerrossankyyn ja huusin Emmalle suomeksi, etta mika se on? Mika se on? Emma vaan huusi! Yritin kysya suomeksi, etta mika se on, mutta huutoa vain vastaukseksi! Lopulta Emma huusi, etta tule katsomaan. Tulin katsomaan ja huusin aivan TAYSIA! Yli 10 cm otokka, jolla on ns. sakset, jota se heilutti ja siina otokasta kuului aivan kauhea aani. Ei voi tajuta. Sitten se avasi meidan PAINAVAN OVEN niilla saksilla. Huudettiin ihan pala kurkussa ja Emma soitti respaan. Emman eka lause respalle, We have emergency situation here. Here is a big BUG. Respa vaan kysyi hammentyneena etta BUG? Emma vaan huusi et joo joo joo joo ja sit ne lahetti miehen sinne. Mies tuli sinne ja alkoi huitoa otokkaa kengalla ulos. Lopulta otokka tippui alemmalle kerrokselle josta respanainen otti sen kateensa ja sanoi etta naa on ihan kivoja. SIIIS VOIN KERTOO, ETTA ME SAATIIN EMMAN KANS P***A halvaus. Noh, taman jalkeen mentiin tekemaan aamupalaa. Aina kun heitin jotain roskiin niin sielta lensi 50 karpasta ulos ja kun juotiin aamukahvit niin meidan poyta oli aivan vinossa. Hyva ettei porattu siella, mut nyt me ollaan sopeuduttu siihen, etta aina ei voi voittaa, mutta kun haviaa niin se on aivan kauheata. Sit muut asukkaat sanoi, etta ilmainen illallinen on pastaa ja tomaattikastiketta puolilautasta ja ilmainen aamupala on 8.30 asti aamulla (muroja ja maitoa)! Seuraavan kerran tsekataan hostelli etukateen!!!
Onneksi meilla on TAAS toisemme niin nukutaan varmaan samassa ylasangyssa kirves kadessa ja vaihdetaan yovuoroa tunnin valein SITA SAA MITA TILAA Onneksi otetaan taa vaan hyvana muistona. EI ikina unohdeta meidan sademetsahostellia!
GOOD NIGHT, SLEEP WELL.... MAYBE NOT!
-Paapi

Maailman parasta tyonhakua

Tyonhaku on alkanut hauskasti, muttei ole tuottanut tulosta. Mulla ei ole ollut ikina nain hauskaa kun haen tyota. Noh, tyonhaku alkoi kirjoittamalla CV:t. Kehuttiin siina itseamme niin kuin taalla on tapana ja hutastiin ne vahan vasemmalla kadella. Kun hakemukset oli valmiit niin mietittiin, etta mihinka me aletaan viemaan niita.

Aluksi mentiin samoihin paikkoihin, mutta kun Cairnsissa on niin vahan toita niin paatettiin jakaantua. Tasta se hauskuus alkoi.
Emma ei suostunut tulemaan hienoihin hotelleihin, joihin ma hain toihin. Menin ensin holiday inn hotelliin ja siella oli heti avoin paikka. Sain heti jatettya hakemuksen ja olin ensimmainen joka jatti CV:sa Jatkettiin kierrosta kysymalla hotelleista ja ravintoloista, mutta melkein kaikki sanoi ettei nyt ole vapaita tyopaikkoja. Paatettiin alkaa hakemaan muihinkin paikkoihin toihin. Vertailtiin myos toistemme CV:ta ja huomattiin, etta Emmalla oli kirjoitusvirhe juuri siina lauseessa, jossa han oli kehunut englanninkielentaitojansa. Emmaa alkoi havettaa niin paljon, etta han alkoi hakemaan toihin vaan kiinalaisiin, japanilaisiin, intialaisiin ja yhteen libanonilaiseen ravintolaan. Ma meinasin DELATA aina kun tuli tan tyyppinen ravintola niin Emma meni juoksu jalkaa sinne sisaan. Yhdessa intialaisessa ravintolassa oli mies turbaani paassa ja kun Emma oli menossa ravintolaan sisaan niin sain aivan jarkyttavan hepulin kun aloin miettia Emmaa samanlainen turbaani paassa siella ja sanovan intiaksi heidan viikkotarjouksia. Jouduttiin menemaan nurkan taakse nauramaan ennen kuin Emma pystyi menemaan sinne!
Paatettiin, etta jos toinen loytaa tyon niin jaetaan rahat, koska ollaan samalla budjetilla ja me muutenkin jaetaan taalla kaikki. Emman vastaus tahan suunnitelmaan on etta joo, hyva idea! Kun sa teet paallikon toita ja tienaat sikana niin ma voin olla ruokapalkalla mun kiinalaisissa toissa Siis me ollaan saatu tasta niin hyvat naurut. Eilen meidan kamppis sai varmaan musta traumoja kun olin just nukahtamassa ja aloin miettia Emman tulevaa tarjoilijan uraa niin aloin nauraa ihan hysteerisesti yksin enka pystynyt kertomaan mun hyvaa juttua kun ei se tajunnut sita! MIKSKOHAN??
Yksi hyva tyotarjous tuli viela Emmalle. Kokin paikka japanilaiseen. Tarvittiin vahan kokemusta sushista Siis Emma on tehnyt sita kaksi kertaa, josta toinen oli mun kanssa. Ma en tajua miksi se aliarvioi omia kokemuksiaan? Olispa mennyt sekin paikka konkurssiin Emman jaljilta:D

Loppuhuipennus: Pakko kirjoittaa viela kokemuksesta kun lennettiin tanne suomesta. Oltiin Amsterdamin kentalla menossa kiinaan. Lentokentalle tuli nainen ja sanoin Emmalle et kuka tulee kireissa vaatteissa korkkarit jalassa 12 tunnin yolennolle? Emma vastasi: Paapi, ehka se jaa aikaisemmin pois! Kysyin Emmalta et kesken lennon vai? Onneksi me ollaan niin samatasoisia, ettei tule tylsa kesa JA ONNEKSI kukaan ei ymmarra suomea taalla kun meidan jutut on vaan niin HUONOJA
See ya
-Paapi

Lampoa, aurinkoa ja oikea vastoinkayminen

Ollaan saavuttu Cairnsiin ja taalla on aivan ihanaa! Taa on nyt se paikka missa voidaan hengahtaa hetki ja vasta sitten jatkaa reissua. (Eli nyt on se hetki etta rahatilanne kaipaa kohennusta, joten toita on loydettava.)
Lento tanne meni aivan loistavasti, tosin turvatarkastuksessa ollut mies pitaa meita varmaan ihan pimeina (sehan on taysin vaara luulo). Luultiin et lennolle ei saa vieda ruokaa niin ennen turvatarkastusta tungettiin sit kaksin kasin banaania suuhun ettei ruokaa vaan menis hukkaan. No se turvatarkatus-mies sit heitti lapalla et oisko mulleki, niin meikahan tarjos sille laukusta banaania. Sit se nauro ja kieltayty. Turvatarkastuksen jalkeen mun oli viela pakko kysya "Are you sure you don't want that banana? You can have it!" No, saatiin pitaa banaanimme ja ottaa se viela lentokoneeseen mukaan (ei tarvinnu heittaa roskiin, Paapi piti bileet).
Mutta siis vastapuolena sille et taa on aivan mahtava paikka ja viihdytaan taalla, on se tyonhaku. Okei, topless-tarjoilijan paikkoja vois loytya, mut halutaan vahan enemman jotain clothes-on-tyyppista tyota. Taalla me kierretaan raflasta seuraavaan ja jaetaan meidan englanniks kaannettyja cv:ta (tyonantajille varmat naurut). Toivottavasti nappaa! No, onneks on hatatapauksia varten luottokortti (terkkuja Paapin vanhemmille!) et selvitaan ainakin taa viikonloppu!
Vahan on ikava edellisen hotellin kamppiksia (especially Estelle, we miss u!), varsinkin ku uus kamppis halus kaantaa eilen illalla koko huoneen ympari koska pelkaa niin paljon otokoita. Ja meidan hostelli on tosi siisti. Aateltiin vaittaa sille et nahtiin supertorakka ja kattoo sen reaktio :D
No, nyt ollaan perilla Suomen uutisista tan koneella istumisen jalkeen (Halla-Aho, Parviainen, Nokia) kiitos Lauran, joten voidaan jatkaa tyonhakua (paidat paalla).
Cheers!
-Emma

Great Ocean Road

Kaytiin Melbournessa aivan ihanalla Great ocean road-kierroksella. Se alkoi heti aamusta ja meilla oli suuria heraamisongelmia. Meilla soi 5 heratyskelloa ja silti se opas soitti meille etta ollaan tassa alhaalla, Voitteko tulla? HUPS. Taa oli Emman vika KAI Se ei motivoinut mua ainakaan heraamaan kaantamalla kylkea!
Seitsemalta paastii matkaan. Matka kuitenkin alkoi vahan huonosti kun aamu kiireessa unohdettiin ottaa osallistumislappu mukaan!!! (Se varmaan johtui siita, etta lappu osa-alueelle ei ole merkitty viela vastaavaa) Meilla oli pikkubussi, jolla mentiin ensin Bells beachille. Siella syotiin kekseja ja juotiin kahvia. Sielta kierros jatkui todella upeaa maisematieta pitkin. Pysahdeltiin matkalla ja saatiin ottaa kuvia.
Matkalla pysahdyttiin katsomaan myos koalia ja papukaijoja. Koalat vain soi ja nukkui. Ne oli aivan ihania. Niihin ei ikava kylla saanut koskea, joten joudutaan menemaan johonkin elaintarhaan etta Emma saa koalan syliinsa Sit nahtiin papukaijoja samassa paikassa. Opas neuvoi ottamaan kivia kateen niin papukaijat lentaisi siihen. Niinhan siina kavi ja kun mun vuoro tuli niin kiljasin taysia et mun eka papukaija tais saada sydarin!
Matka jatkui kohti sademetsaa. Yritettiin loytaa sielta lihansyojaetanoita mut ne oli jossain piilossa. Tosin olin vain onnellinen etten nahnyt mitaan kauhean "elavaa" niin kuin kaarmeita tai niiden kavereita
Loppukierroksen kruunasi 12 apostolia, joita oikeasti on enaa 8 jaljella. Otettiin kuvia siella ja mentiin katsomaan auringonlaskua ns. London Bridgelle. Paiva oli paras tahan mennessa
Sit opaspaivitys:
Meilla oli australialainen opas nimelta Brad. Hanet kuulemma muistaa Brad Pittista. Noh, ei ainakaan ulkonaollisesti, mutta han oli todella mukava. Joku siina kuitenkin kaiversi meita. Hanella oli todella hyva huumorintaju ja han kertoi erilaisia tarinoita mm. demostroi koalien lisaantymishetkea ja aina kun olimme menneet jonkut tietyn matkan, han alkoi tootata ja huutaa taysilla kadet ilmassa samalla kuin ajoi. Sitten hanella oli todella tiukka aikataulu, koska han halusi nayttaa meille kaikki nahtavyydet. Han ajoi varmaan 150km/h kiemuraisia teita niin etta hyva ettei laatattu autoon. Se oli ihan hauskaa mut maisemat oli kuin olisi kelannut lonely planettia pikakelauksella Lopuksi tama herrasmies sanoi kun etupenkin yh-aiti ja ihana 3-vuotiaspoika lahti, etta han sai kauhean paansaryn pojan huudosta. Poika ei huutanut kun muutaman kerran matkan aikana. Nyt me vahan vihataan sita opasta, koska ei noin sanota muille asiakkaille.
P.s Kaikki jotka haluaa juottaa mut kanniin (olen kuullut et teita on monia), etta mun saastourakka lakkaisi niin tiedoksi: NO MONEY LEFT! Joudutaan alkaa syomaan eukalyptyksia kun eiko niista saa jotkut pollyt? :D  AINIIN JA NE ON ILMAISIA Sit kun Emma on ihan sekaisin niin jatan sen nukkuun puuhun niin kuin koalat niin ei tarvitse ostaa sille enaa omaa sankya (Ne vasta kallita on hostelleissa) BYE!

-Paapi

 

Melbsi

Tultiin Melbourneen kolme paivaa sitten. Saatiin kaverilta hyva vinkki yopaikasta. Ollaan Pint on Punt- hostellissa, joka on todella edullinen, mutta myos viihtyisa ja siisti. Alakerrassa meilla on irlantilainen baari, jossa kaytiin kuuntelemassa karaokea yksi ilta. Se oli niin mahtava kokemus. Siella oli niin erilaisia persoonia, etta meinattiin tukehtua niiden laulamiseen. Baarissa on kevaan pop idol kilpailu, jonka voittaja saa 300 dollaria palkinnoksi. Oltiin toiseksi vikana kilpailupaivana siella. Parhaat palat oli vanhempi nainen joka naytti tulleen uskoon. Han lauloi amazing grace ja repeiltiin, etta nunnat tulee varmaan baarin lapi kertosakeen aikana :D Toinen oli feikki -Eminem. Kadet heilui niin paljon joka suuntaan ettei ehtinyt laulaa kuin joka neljannen lauseen kun ilmeet ja eleet vei muun ajan.

Kaytiin katsomassa pingviineja toissapaivana. Ne oli niin ihania. Nahtiin noin 20 pingviinia ja mietittiin etta mennaan pilkkomaan niille ruokaa joku ilta, kun niilla oli tays jumppa pilkkoa niita itse. Rakastuttiin niihin!

Ensi viikon alussa lahdetaan Great Ocean Roadille. Ollaan ihan innoissamme retkesta. Mennaan katsomaan 12 apostolia ja toivotaan aurinkoa!!!! Sen jalkeen lennetaan Cairnsiin pois sateesta. Haaveilemme jo pienemmasta paikasta suurkaupunkien jalkeen. Ollaan tykatty paljon etelasta, mutta aurinko ei juuri paista! Halutaan rusinoiksi :D! Emma jaksaa muistuttaa mua siita, etta eihan australiassa ole talvella kylma. Taisin sanoa sille niin! HUPS! Mietitaan tata aina valilla kun tulee kaatamalla vetta ja nojataan toisiimme kauppojen markiisien alla ja mietitaan valkoisia hiekkarantoja :) Onneksi ystavyys lammittaa ♥

P.s Onneksi ma olen rahastonhoitaja. Emman joka lause alkaa etta "MAA HALUAN"! Ostan sille makean paivassa, jotta se pysyy tyytyvaisena ja HILJAA :D Tosin eilen Melbournen keskustassa taa ei toiminut. Se oli juuri saanut metrilakun niin minuutti sen jalkeen se huutaa taysilla "WOW PANNUKAKKUJA". Mulla on viela Emman koulutus kesken!

-Paapi

Vastuu.

Niin kuin arkipaivaisessa elamassa, myos matkalla taytyy ottaa vastuuta erilaisista asioista. Ja kun lahtee matkalle hyvan ystavan kanssa, vastuualueet jakaantuvat kuin itsestaan. Tassa meidan vastuumme, suosittelemme lampimasti muillekin yhdessa reissaajille.

Paapin vastuut:
-otokka-, etenkin torakkavastaava (Huolehtii niiden tappamisesta ja havittamisesta oikealla tavalla. Kerrossankytilanteessa nukkuu aina alasangyssa, etta on sielta valmis suojelemaan ylhaalla nukkuvaa Emmaa otokoilta)
-rahavastaava (Huolehtii rahoista, mika tarkoittaa ruokien puolittamista, halvimpien paikkojen perassa juoksemista, nuudelin syontia ja iloista ilmetta Paapin kasvoilla kun ruoka on maksanut 70 c. Heltyy kuitenkin usein viinilasillisen jalkeen.)
-avainvastaava (Toimenkuva: huolehtii hostellihuoneen avaimen mukaan. Todellisuus: lahdetaan aina ilman avainta, onneksi kamppikset on kotona.)
-laakevastaava (Huolehtii, etta mukana on kaikki tarvittavat laakkeet mm. keuhkokuumeeseen. Taman vastuun siirtamista harkittiin imodium-hassakan jalkeen)
-kahvivastaava (Emma vaan ei osaa tehda hyvaa kahvia)
-paperivastaava (Huolehtii etta mukana on aina paperia Emman vahinkoja varten.)

Emman vastuut:
-hajuvastaava (Varmistaa ettei yksikaan liian puhdas vaate mene pyykkipussiin.)
-karttavastaava (Varmistaa etta kartta on mukana ja suunnistaa joka paikkaan. Aamut alkavat siis virkistavalla aamulenkilla sateessa pari korttelia vaaraan suuntaan ennen kuin oikea suunta loytyy.)
-pakkausvastaava (Pakkaa Paapin rinkkaan viela 3 vaatekertaa siina vaiheessa kun Paapi vaittaa etta rinkka on taynna.)

Vastuut eivat ole ihan tasapainossa, niin kuin nakyy. Mutta Emman pieni vastuumaara johtuu varavastuun suuresta maarasta. Kriisitilanteisiin kun on varauduttava jos vastuuta ei hoideta kunnolla.

-Emma

vastoinkaymisia

Tanaan on viimeinen paiva sydneyssa pariin kuukauteen. Ostettiin bussiliput pari paivaa sitten Melbourneen. Matka kestaa ihanat 12 tuntia , mutta onneksi yolla voi nukkua bussissa. Lahetaan 8 illalla ja saavutaan Melbourneen 8 aamulla.

Naiden lippujen kanssa meinasi kayda huonosti. Mentiin reppureissaajille tarkoitetulle matkatoimistolle kyselemaan hintoja. Varauduttiin 100 dollariin per hlo, mutta saatiinkin ne 86 dollarilla. Oltiin ihan liekeissa ja lahdettiin sen kunniaksi siiderille vaikka happy hoursit oli ohi:D Noh, loydettiin ihana terassi ja ostin siina meille siiderit (Emma lupas tarjota mut ma en luota rahoja sille, tuhlari). Sen jalkeen kavelin emma poytaan ja kippisteltiin sille kuinka halvalla ne saatiin. Alettiin suunnittelemaan reissua kunnes iski kauhea paniikki ja nousin taysia ylos. Ei hemmetti, missa meidan bussiliput? Juoksen suoraan baaritiskille, jossa mies nojaa meidan lippuihin. Repasin ne sen alta ja huusin et ne on meidan. Mies vaan katsoi mua ja sanoi et ota vaan :D Oli pikkasen lahella et oltais jouduttu ostaan uudet liput! Ja se mies sai varmaan traumoja musta :D

Seuraava vastoinkayminen tuli tanaan aamupalalla. Join rauhassa aamukahvia, kunnes Emma huutaa taysilla kadet ylhaalla et TORAKKAAA. Katsoin lattialle, jossa oli pieni torakka (hyttysen kaveri aussilaisittain) :D Sit Emma huutaa etta tapa se, sa olet torakkavastaava! Ma astuin sen paalle et se puolidelas :D Sit se jai satkimaan ja jouduin tappamaan sen kunnolla. Niita isoja torakoita odotellessa ton YHEN kans! Ainiin, sit se huusi kadulla et apuaaa, kastemato!!! huh huh :D

Viimeinen vastoinkayminen. Ollaan viela vahan sekaisin aikaerosta. Herattiin yolla samaan aikaan ja valvottiin kaksi tuntia. Keksittiin siina ohessa koodi. Meilla on kerrossanky niin morsetetaan natisuttamalla sita.  Jos toinen vastaa niin sekin on hereilla. Sit se vastoinkayminen: Oltiin eilen eri aikaan hereilla :D

-Paapi


Haluan lisata vastoinkaymisen, joka ei Paapista ollu sellanen! Illalla ennen nukkumaanmenoa pyysin Paapia alasangysta ojentamaan mulle laakkeen. Siella se hetken kaiveli ja mumisi jotain ja oli ojentamassa mulle laaketta, kunnes... "Oho, taa oliki vaara! Olin antamassa sulle imodiumii!" Sit se viela nauro peraan. Mua ei naurattanu kun mietin seurauksia...


-Emma

                                          Vastoinkayminen, joka ei haitannut. Vesisade.

Perilla

Nyt ollaan saavuttu perille Sydneyyn! Lennot meni yllattavan rennosti, me vaan nukuttiin suurin osa matkoista. Kiinan lentokentalla tosin oli vahan ongelmia, varsinkin nopeen vaihdon kanssa. Ne kun halus tutkia kaikki tavarat moneen kertaan ja meita jo kuuluteltiin lennolle. Lennolla sit mun edessa olevan penkin selkanoja sai vahan maistiasia mun kiinanhajusesta teesta pienen hepulin takia :) (Sydneyn Chinatownissa tanaan samat hajut tulvahti nenaan, ei oikein digattu)

Nyt majaillaan King Crossilla, mista on lyhyt matka keskustaan ja tanaan ollaankin kierrelty keskustaa lapi. Ma olin kartturina joten eksymisia tuli muutama, mut niista selvittiin. Paapi on meidan rahastonhoitaja ja koittaa saastaa kaikessa, joten se suuttu vahan ku ostin 5,5 dollarin keksipaketin, hups... (Paapin takia joudun pureskeleen ne pahvinmakuset keksit 20 kertaa ennen ku saan nielasta)

Vetta on tullu oikeestaan koko paiva, mut se ei oo haitannu. Ollaan niin innoissamme kaikesta. Hostellihuone on aika kaaoksen jaljilta, mut ihme kylla, ihan Paapin ansiosta. Ma oon osannu pitaa tavarat rinkassa! Nakymat ikkunasta on aika jees, Sydneyn oopperatalo ja Harbour Bridge nakyy suoraan. Meidan vaatteiden vaihtoo voi seurata laheiselta ulkoilmaravintolalta :)

Toita aateltiin hommata vasta pohjosesta, vaikka hostellin seinalla oli jo houkuttelevia tarjouksia. Haettiin mm. flyerin jakelijoita, johon vaatimuksena oli hyva ulkonako ja korkeet korot. Jatettiin valiin. Miehille ois ollu tarjolla topless-tarjoilijan paikka, siihen vaatimuksena oli ruskettunut tai valmiiksi tumma iho, seka hyva kroppa. Parempia tyotarjouksia odotellessa...

Koska vesisade loppu ja loma on alussa, aateltiin lahtee kaljalle :) Ma lupasin tarjota eksymisten takia! (Meidan yhteisesta matkakassasta)

-Emma

                                          Sydney Harbour Bridge

                                          Sydney Opera House