You only live once

Rainbow Beachilla paistaa aurinko ja taalla on ihanaa ja kuumaa. Tuntuu kuin olisi aina terassilla. Me ei olla juotu kauheesti  ennen kuin paastiin Rainbow Beachille ja meidan rappioelama alkoi. Kaikki alkoi nuotiosta. Illalla on tosi viileata ja pitaa sita lammitella jossain kun asutaan teltassa. Nuotion aarelle keraantyy joka ilta sikana ihmisia ja pullojen sihina vain kuuluu korvissa. Ollaan siis juotu joka ilta Rainbow Beachilla, paitsi yhtena paivana kun oli liian hirvea krapula.

Meilla on kaveri Max, joka tulee joka paiva meidan kanssa sandblowlle kun hankin tekee retkia sinne toiselta hostellilta. Yleensa tosin vain pari kertaa viikossa, mutta muuten han tulee joka paiva meidan kanssa.Puhuttiin sit yhtena iltana, etta pitaisi ottaa aina yhdet mukaan ja katsoa auringonlaskua. Noh, tastahan se lahti ja aina kun kaveltiin takaisin hostellille niin alettiin miettiin, etta voihan sita viela pari ottaa :D Nyt ollaan rappiolla. Missattiin Emman kanssa yksi aamubussikin kun ei heratty heratyskelloon! (muuten ollaan loistavia tyontekijoita). Kiusataan toisiamme retkilla, juostaan perakkain ja hakataan toisiamme ja tietysti huudetaan ja nauretaan taysia! Hiekkalaudan taakse on helppo piiloutua tai matkia toista! Opetellaan myos bussitanssia, jota voidaan tanssia kun asiakkaat tulevat. Meidan pomo kertoi siita. Meidan pomo on ihanin ihminen, joka ollaan tavattu. Han on tosi rento ja kehuu meita aina. Hankin jai yksi ilta juomaan hostellille meidan kanssa ja teki todella hienon tuliesityksen. Taa juomiskulttuuri on todella erilainen kuin suomessa (ei mitaan eroa)  ja siksi harjoitellaan sita!

Meidan tyokuva taalla on tehda retkia sandblowlle (se on parasta mita taalla voi tehda eika ikina kyllastyta! Lisaksi pidetaan matkalla nesteytys kunnossa), sitten me otetaan 6 bussia paivassa ja saatetaan heidat hostellille. Oikeesti vain tanssitaan tai hepuloidaan paivabussilla. Se joutuu aina jakamaan flyereita, jolla on kauheempi krapula (yleensa mina).Aamubussi on rankin tyo. Kun kello soi aamulla niin toinen ottaa kyltin bussipysakille ja toinen tekee aamupalan. Se kumpi on bussapysakilla ei puhu mitaan, koska kuka puhuu oikeasti ennen 8 aamulla. Viimeinen tehtava on keittion siivous. Se sujuu aivan upeasti kahdelta yolla pienessa hiprakassa. Jos mennaan aikaisin nukkuun (mita ei tod tapahdu usein) niin sit huudetaan vain kaikille etta siivotkaa jalkenne. Nain ei tapahdu ja keittio on aamulla kuin pommin jaljilta, mutta todennakoisyys kasvaa etta ehditaan aamubussiin. :D

Emma on himoinnut nutellaa koko matkan ajan ja yksi paiva kun ma makasin kuolleena sangyssa niin Emma kaytti mua hyvakseen ja meni kauppaan kaikkien rahojen kanssa ja osti nutellaa. Sit se syo sita meidan huoneessa ja pistaa likaiset veitset mun tyynyn alle kun ei jaksa pesta niita ja huutaa ylasangysta, etta sun pitaa suojella mua. Meidan ovessa ei ole lukkoa ja jos joku (VOIN KERTOO ETTEI KUKAAN TULE) tulee niin voit puukottaa sen. Sori kaikille suomessa. Ollaan hapasty kaikki suomalaiset! Keraan itseni kun paasen takaisin! Ai niin, mut harmi et Itavalta kutsuu :D Keraan itseni kasaan sit sen jalkeen :)

P.s Kuka hullu pisti mut, Emman ja Bassin bileiden pitajiksi. Juotiin yksi ilta nuotiolla 4 aamulla ja meilla oli Emman kanssa paljon asiaa ja jauhettiin jotain tosi tarkeata suu vaahdossa (hiljaa tietenkin, niin kuin aina) ja joku tyyppi tuli huutamaan, etta olkaa hiljempaa. Me istuttiin toisella puolella pihaa, eika meilla ollut edes musiikkia. Me vain juteltiin ja naurettiin ja joku kehtaa tulla valittamaan. Enka myoskaan tajua miksi meidan kaverit menettaa kuulonsa. (Sori Hanna yritan hillita aantani kun palaan :D) Parasta tassa oli se etta se mies joka valitti, sai huudot kun huusi liian lujaa meille et olkaa hiljempaa ja me vain naurettiin! Eli tanaan on hyvat bileet kun me 3 rappioihmista koitetaan saada ihmisia juomaan ja pelaamaan peleja :D

-Paapi

Paikka, josta ei halua lahtea.

Eletaan talla hetkella niin parasta aikaa taalla Rainbow Beachilla! Me ollaan kylla saatu niin hullujen suomalaisten maine. Kaikki vaan nauraa meille. (Anteeks jo etukateen tanne tuleville suomalaisille, teita pidetaan aivan pimeina.) En tieda onko yks syy meidan tapa rentoutua. Oltiin siis matkalla tanne ja bussimatka kesti 14 tuntia. Ma sit ostin itelleni suomenkielisen kirjan ja ilosena aloin lukee sita bussissa. Paapi sit alko kinuaan et "lue pliis aaneen, ees pari sivua." No mahan sit luin ja eihan siita tullu loppua. Paapi tykkas kuunnella niin paljon et mun oli pakko jatkaa. Ja nyt se on niin koukussa siihen kirjaan etten saa ikina lukee sita yksin vaan mun on aina luettava sita aaneen niin et Paapi pysyy myos mukana. Ja kaikki tietaa sen nyt ja nauraa aina meille kun meidan teltasta kuuluu vaan mun aani. Kirja on semmonen 700 sivunen ja enaa on 100 sivua jaljella. Huhhuh, mun radioaani on ehka mennytta tan jalkeen :)

Ens viikolla saadaan muutama paiva rakoo tasta rankasta tyonteosta (lue Paapin kirjotus ylempaa niin tiedat kuinka rankasta :D) ja lahdetaan tsekkaan Fraser Island! Tehdaan omatoimireissu Paapin, Maxin ja Maxin auton kanssa, niin saastetaan rahaa. Toinen syy voi olla myos meidan dingo-pelko ja talla tavalla pystytaan nukkuun autossa. Muutama paiva sitten meidan naapurihostellista lahti ryhma sinne ja nyt yks miehista makaa sairaalassa Brisbanessa. Se oli sammunu metsaan ja dingot oli tullu syomaan sita. Eli nyt puuttuu korva ja muutamia paloja muutenkin siita miehesta. Eli terkkuja meidan aideille, luvataan olla sammumatta metsaan! :) Tosin dingot on aika helppo pelottaa pois huutamalla, eli voi olla et mun ja Paapin seurassa kukaan ei naa yhtaan dingoo.


Elama hymyilee, jee!


-Emma

Paikka, jossa ei ole kuuluvuutta.

Nyt ollaan asetuttu Rainbow Beachille asusteleen ja meinataan viettaa taalla about 3 viikkoo. Aika pitka aika tan jokaviikkosen muuttamisen jalkeen. Saadaan ilmanen asuminen kun vahan tehdaan toita (lue: saadaan asua homeisessa teltassa. Okei on siina sentaan puulattia.). Tosin vanhat tyontekijat kerto ettei kannata turhaan rehkia ja niin ollaan vahan tehtykin. Meidan duunia on yhden matkatoimiston flyereiden jakaminen ja kavelyretkien teko aivan mielettoman hienolle Carlo sandblowlle. Siella sit lasketaan meidan hostellin asukkaiden kanssa makia alas sand boardilla ja lopuks kattellaan aivan ihanaa aurongonlaskua. Kylla tata duunia kelpaa tehda. Tosin iltasin pitaa myos siivota nopsaan keittio ja taisin muistaa sen viime yona tyokaverin kanssa kahdelta yolla. Siella sit tiskailtiin muutaman goonilasillisen jalkeen :) Tarpeen tullen puunataan autoja et saadaan lisarahaa. Tosin Paapi on ollu niin hyva rahavastaava (eilen olin eri mielta kun se unohti lompakon hostellille) et hymy nousi huulille kun tsekattiin tili. Taa muutaman viikon asuminen nain pienessa paikassa ja saastokuuri tekee lompakolle hyvaa :)

Tosin mun hymyni on sit vahan muuttunu viime nakeman. Airlie Beachilla asuessa paatettiin yks paiva leipoa ranskalaisten tyttojen kanssa. Tyonjako oli se et ranskalaiset leipo ja ma ja Paapi kerailtiin tuoreista kookospahkinoista taytetta taikinaan. No siina sit ihan innoissani maistelin elamani ensimmaista tuoretta kookospahkinaa ja aattelin et kyllapa tuli hiekkaa samalla suuhun. No myohemmin sit totesin et eihan mulla mitaan hiekkaa ollu vaan pureskelin hammastani. Ehka toi kookospahkinan nakertaminen ei ollu niin hyva idea. No Paapi sai ainakin mahtavat naurut...

Paapista on tullu taalla ihan mummo. Aina kun tulee pieni tuulenhenkays se alottaa: "No niin just. Siis eikohan me taas olla pian kipeena kun on tallanen keli. Ja yolla pitaa laittaa sita paljon vaatetta ettei tulla kipeiks." (Ja huomatkaa et se ei huolehdi pelkastaan itestaan vaan saarnaa myos mulle.) Ja jos ma sit seuraavana paivana niistan kerrankin, niin se tuntee ittensa niin voittajaks. "No niin just, oisko kannattanu nukkua 3 paitaa paallekkain niinku ma. Ja mahan sanoin et lahetaan sielta rannalta aiemmin kun oli niiiiin kylma." Ja siis paivisin taalla tarkenee shortseilla ja t-paidalla, illalla siihen voi heittaa yhen paidan lisaa ja yolla on ihan lammin makuupussissa. Paapi tosin nukkuu pitkat housut jalassa, t-paita ja fleece paalla, makuupussin sisassa ja siina paalla 2 peittoo. Tanaan se kysy aamulla et saako se ens yoks mun pipon!

Ja taa kyla on kylla hullun pieni. Pari paivaa sitten lahettiin kavelylle ja aatettiin kattoo millaseen paikkaan pitais kotiutua. Vahan ajan paasta totesin sit Paapille et nain kauheen tutun nakosia ihmisia. "Eiks noi oo Janni ja Kirsi jotka on ollu taalla Australiassa jo pidempaan. Tai siis nain niiden facebook-kuvat ja nayttaa aika samalta." Paapi ois vaan kavelly kavereidensa ohi. Nyt meilla on siis ollu taalla iltasin hyvaa seuraa :) Tai siis niin pitkaan kun Paapi pystyy istuun iltasin ulkona ilman etta keuhkokuume iskee.

-Emma

Tarinoita Airlie Beachilta

Airlie Beachilla oli aivan sateinen paiva. Koko paivan satoi niin paljon vetta ettei pystynyt todellakaan menemaan ulos. Paatettiin silti, etta pieni lenkki mennaan lentokentalle pain (Asuttiin Airlie Beachilta 15min keskustasta puskaan ja lentokentalle meneva tie on umpikuja, jonne kukaan taysjarkinen, joka ei asu siella mene!). Mulla oli sadetakki paalla joka peitti sortsit ja naytin et olisin alasti muuten ja Emmalla oli sika iso sateenvaarjo ja se oli muuten vain rajahtanyt. :D Oltiin ihan markia ja juteltiin siina jotain turhaa niin kuin aina. Takaa tulee paku, jossa on Wicked logo. Katsottiin vain, etta ompas turistit eksynyt outoon paikkaan. Autokuski avasi ikkunan ja huusi etta mita te taalla teette. Autossa oli kaksi jatkaa, jotka me tunsimme. Olimme olleet Cairnsissa samassa bilebussissa. Ma en tieda kummat olivat enemman suu auki. Olimme umpikujalla 9 tunnin paasta Cairnsista emmeka olleet puhuneet heille sen jalkeen. Noh, vaihdoimme kuulumisia ja he etsivat yopaikkaa. YLLATYS, etta hekin tulivat sohvasurffaamaan meidan hulluun perheeseen.

Seuraavana paivana oli taas aurinkoista ja lahdimme heidan kanssaan vesiputouksille. Se oli katevaa, koska meilla ei ollut autoa ja heilla ei ollut tekemista :D Haettiin kartta matkatoimistosta ja lahdettiin kohti vesiputouksia. Ajettiin tunti, kunnes pysahdyttiin rannalle. Tom sanoi, etta oli hukassa, eika tieda minne menna. Mina se reippaana tyttona huusin takapenkilta, etta nain hei puoli tuntia sitten kyltin missa luki waterfalls. Kaikki naamat kaantyivat minuun pain ja Emma puolinauraen huusi etta et sit voinut sanoa! Sanoin etta luulin Tomin tietavan minne menna. Todellisuudessa kukaan muu ei ollut nahnyt kylttia ja ma vaan puhuin ja pidin kyltin omassa tiedossa. Sit kaikki naurettiin sille kuinka blondi olen. Mut hei, puolituntia takaisin ja osasin sanoa missa kyltti oli ja loydettiin perille! Hyva mina!

Vesiputous oli upea (kuva alempana)! Emma ja pojat halusivat kiiveta ylos, mutta mina jain kameroiden kanssa juttelemaan muille. Piti menna virran yli ja ajattelin etten missaa mitaan. Kohta kumminkin tuli tylsaa ja lahdin 3 kameran, parin kannykan ja autonavaimien kanssa ylittamaan virtaa. Onneksi en kaatunut. Emma, Carl ja Tom menivat ylos ja Tom sai ison haavan jalkaansa ja Emma sai kateensa ja varpaisiinsa. Emmalta tippui matkalle myos sen varvastossu. Se lahti virran mukana ja Emma alkoi huutamaan. Pojat pelastivat kengan. Sit se tuli aivan ylpeana, etta ei hukannut 3 dollarin kenkaa. (pelkkaa saastoa, koska se ei olisi saanut uutta :D) Taman jalkeen lahdettiin todella kauniille jarvelle. Meidan piti uida siella, mutta siella oli levavaroitus niin jatettiin valiin. Lounaaksi pojat tarjosivat paahtoleipaa, voita ja sipsia leivan valiiin. Ihan oikeasti, me luultiin etta se oli lappa, muttei se ollut. Se oli ihan hyvaa, muttei tule kuulumaan ruokalistaamme (todellisuudessa olemme syoneet sita uudelleen Emman kanssa).

Yritimme myos vierailla yhdessa muussa paikassa, jonka nimea en muista (Emman lisays: se oli kaivos) muttei ikina loydetty sita. Mentiin jollekkin hamaralle tielle jossa lehmat makasivat keskella tieta, nahtiin sika ilman paata ja paljon jotain hamaria koneita! Sit jouduttiin ylittamaan joki autolla ja meinasi loppua bensa. Paatettiin palata hulluun perheeseemme. Paiva oli kiva ja pojat lahtivat menemaan. Ei olla kuultu heista paljoa (paitsi kerrottu draama-paivitys hullusta perheesta), mutta ehka me nahdaan heidat taas niin hamarassa paikassa kun sita vahiten odotetaan :)

P.s Lahdettiin Airlie Beachilla bilettamaan laivamatkan jatkoille. Emma loysi sen laukusta leikkirahaa kun perheen 4-vuotias tytto oli sanonut etta pitaahan Emmankin saada jotain ostaa. Miten sekin voi tietaa, ettei Emmalle anneta keksirahaa viikossa kuin 5 dollaria (MAX) :D
PP.s Istuttiin ulkona ja eras poika ohitti meidat. Han katsoi meita ja huusi Jesus, Repesin ja sanoi Emmalle et: Kato se naki Jeesusksen! Paras tilannekomiikka taalla! Naurettiin ihan taukoomatta!

-Paapi



Pojat ajo tyynesti kattoikkuna auki muutaman puron yli, me tytot kiljuttiin takapenkilla!

Haleja!

Tatakin kautta haluan lahettaa hurjasti jaksamisia ja haleja perheelleni, suvulleni ja erityisesti mummulle! <3 Ja tama siksi etta olen koyha backpackeri, eika ole varaa soittaa kaikille :)

-Emma

Whitsundays

Lahdettiin laivalle pari paivaa sitten. Laiva oli katamaraani ja sika luksus. Saatiin se hyvaan hintaan meidan sohvasurfffaus perheelta. (ei meilla olis muuten ollut varaa maksaa koko hintaa xD) Ekana paivana meri oli aivan peilityyni. Purjehdittiin, tutustuttiin TAAS uusiin ihmisiin ja kaytiin snorklaamassa. Laivalla oli vain 11 ihmista niin siella oli ihanasti tilaa. (Bileveneilla on 50-60hlo...siis ei ikina) Ihmiset olivat tosi mukavia, mutta miksi kyhnaaja-pariskunnat aina laappii toisiaan. Yksi pariskunta pisti huoneeseensa kuvan itsestaan poydalle ja kun me nahtiin se Emman kanssa niin nauretttiin sille varmaan tunti. Hei, sisusta himassas! Toinen pariskunnista oli super- nossoja. Se mies tunki koko ajan paatansa naisen rintojen valiin kuin lapsi. Me meinattiin tulla siita merisairaiksi. Onneksi veneella oli paljon tilaa kytata vain kaksinkin :D Siis mehan ei olla Emman kanssa pariskunta. Naurettiin just, etta tehdaan samoja asioita paitsi ei pussailla. Pidetaan kasista kiinni, ettei kaveri tipu laidan yli, tehdaan toisillemme iltateet ja sukelletaan toisissamme kiinni ihan kuin meressa ei olisi tarpeeksi tilaa, mut Emma ei onneksi tunge paatansa mun tisseihin:D VIELA! Seuraavana paivana herattiin aikaisin ja lahdettiin pikku moottoriveneella White Haven Beachille. Se oli sika upea. Vahan tihutti vetta, mutta se ei menoa haitannut. Kaytiin snorklaamassa, uitiin ja yritettiin pelastytella kaloja. Hyva ettei upottu kun me harnattiin kaloja ja aina kun ne pelasty niin rakatettiin peraan. Meidan miehisto nauroi, etta ainakin ne kuulee missa me ollaan ;D Sit Emma pelastyi yhta kalaa niin paljon, etta se yritti uida sita pakoon. En ma siis tieda miksi muut snorklasi, mut me ainakin leikittiin kaloilla. :D  Oli kylla upeat koralliriutat! Illalla syotiin sairaan hyvaa ruokaa ja Kristi soitti kitaraa ja lauloi. Meidan laivan perassa oli siniset valot, jotka houkutteli kaloja. Illalla yksi delfiini tuli leikkimaan sinne. Katseltiin sita ja mentiin sen jalkeen nukkumaan. Tanaan aamulla me herattiin ajoissa ja mentiin ensin kanootilla katsomaan koralleja. Sen pohja oli lapinakyva niin sielta oli kiva katsella koralleja. Aallot oli niin kovat, etta kastuttiin kokonaan. Paatettiin viela menna uimaan lainelaudalla. Siihen ei suositella 2 samaan aikaan, mutta me mentiin. 3 sekuntia ja oltiin paallekkain vedessa. Ei muuta kuin uusi yritys. Maattiin lopuksi sen paalla ja Nick (meidan nuori kapteeni) tuli hakemaan meita moottoveneella. Se pisti laudan kiinni moottoriveneeseen ja maattiin laudan paalla perakkain ja vaarinpain ja Nick alkoi vetamaan sita. Voin kertoo etta me huudettiin. Pysyttiin aika kauan sen paalla kunnes Emma tippui! Noh, Pitihan meista jonkun olla luuseri ja tippua (talla kertaa se oli TAAS Emma :D) Taman jalkeen lahdettiin purjehtimaan takaisin Airlie Beachille. Aallot olivat todella kovat (3-4 metriset) Ihmiset alkoivat taas oksentaa ja mentiin laivan toiselle puolelle aaltoja piiloon ettei kastuta ja sit kun tuli iso aalto niin huudettiin ja naurettiin. Muut varmaan vihasi meita, mut hei, kaikki ei ole merisairaita :D
-Paapi

Ylhaalla meidan laivareissun auringonlasku, alhaalla Whitehaven Beach

Hei me surffataan taas!

Nyt ollaan tultu viikon venereissulta takaisin rantaan. Ensimmaisena mentiin siiderille! Voin kertoo kuinka paljon paassa keinui jo valmiiksi ja sen siiderin jalkeen kaveltiin siksakkia kaupungilla Mika parasta, ei oltu kayty 3 paivaan suihkussa, kummallakin oli likaiset vaatteet, mulla oli sortsien peppu taynna valkoista suolavetta ja muistaisi viela koska oltiin harjattu hiukset! Ei taidettu olla hyva naky! :DSuihku taman jalkeen oli kultaakin parempaa. Emma viela ihanasti sanoi uudelle tuttavuudellemme etta: Moi, me ollaan Emma ja Paapi. Ei olla kayty suihkussa 3 paivaaan. Olin vaan et kiitti Emma tasta etta jaat taman uusien ihmisten kanssa!
Nyt ollaan taas yllattaen sohvasurffaamassa, mutta talla kertaa perheella. He ovat TODELLA HYVALLA TAVALLA AIVAN PIMEITA!
Miten tama heidan sohvasurffaus alkoi on aivan uskomaton tarina. Perheen isa asui New Yorkissa ihmisten sohvalla ja rakensi huonekaluja. Han ei tajunnut olevansa sohvasurffaaja. Vuosia myohemmin han lahti purjehtimaan merien yli ja han otti laakarin sohvasurffaajaksi mukaan. Kun han palasi miehen kanssa kotiinsa, mies jai viela vahaksi aikaa. Perheen isalle ja hanen vaimollensa tuli kiireinen lahto toiseen kaupunkiin, joten he jattivat miehen asumaan sinne ja kertoivat hanelle etta ole kuin KOTONASI. He palasivat muutaman viikon jalkeen, jolloin talossa asui 9 sohvasurffaajaa. Perhe oli suu auki, mutta viihtyi tilanteessa. Sen jalkeen heilla on ollut koko ajan sohvasurffaajia. Pari viikkoa sitten he muuttivan isompaan taloon, jotta sohvasurffaajia mahtuisi olemaan enemman. Heita myos huvittaa etta ihmiset eivan halua pois sielta. Yksi heidan sohvasurffaajista menee 2 viikon paasta naimisiin heilla ja toinen haluaisi rakentaa talon heidan pihaansa. Yksi tuli paivalliselle ja on ollut talossa 4 paivaa ja toinen kahville ja han on ollut viikon. Heilla on kaksi lasta ja koko ajan noin 10 sohvasurffaajaa. Toissa paivana heidan pihaansa ilmestyi 8 uutta ihmista jotka jaivat telttailemaan pihaan. Sytytettiin nuotio ja juotiin punaviinia heidan kanssa. Perhe on aivan uskomaton Ai niin, Meidan piti olla heilla 3 yota ja nyt taidetaan olla koko viikko! KUKAAN EI VAIN LAHDE! SIELLA ON VAAN NIIN KIVAA
p.s Pelataan Emman kanssa sikaa pelikorteilla ja lopetetaan peli vasta kuin toinen voittaa. Ollaan pelattu sita pelia tunteja ja se odottaa meita kotona. Emmalla on vaan vahan vaikeuksia kun siina pitaa meidan saantojen mukaan pistaa samaa maata tai numeroa paallekkain ja Emma "palauttaa" kortteja kun ei muka pysty katsomaan mita sen kadessa on! Ma niin voitan tan pelin. Toivon etta se loppuu ennen elokuuta!

-Paapi

Kapteeni Kerry ja peramiehet

Saavuttiin Airlie Beachille maanantaina. Asutaan kapteeni Kerryn luona viikko. Sydney, tytto kanadasta oli hanen kanssa taalla kuukausi sitten, joten han suositteli meita menemaan hanen purjeveneelle.

Kerry on asunut hanen veneessaan 8 vuotta. Han purjehtii ympari Australiaa ja nauttii elakepaivistaan. Han on valilla vahan yksinainen, joten han paatti kokeilla couchsurfing.comia (missa mekin ollaan ). Sydney oli hanen ensimmainen reppureissaajansa ja me olemme toisia. Han on aikanaan omistanut farmin ja myohemmin tehnyt nayttelijan toita. Han on mm. esiintynyt tv-sarjassa Mc Leodin tyttaret (terkkuja meidan mummeille jotka seuraavat tata TV1:lta) Han on todella mukava ja kokkaa meille koko ajan ruokaa ja juodaan aina kahvia. Han on paras ruoanlaittaja. Kerryn huone on laivan takaosassa ja meidan huone on etuosassa.Valissa meilla on ns. keittio ja olohuone. Paras yllatys purjeveneessa oli riippumatto. Se on veneen etuosassa ja siina voi ottaa arskaa. Tosin jos on merisairas niin veneessa oleva riippumatto voi olla raju kokemus (se nimittain keinuu)

Ollaan nyt asuttu veneessa pari paivaa ja huomenna lahdetaan Whitsundaysille purjehtimaan 4 paivaksi. Tanaan kaytiin ostamassa kaikki tarvittavat matkalle ja illalla mennaan sailing clubille syomaan ennen retkea.

Me nukutaan veneen etuosassa ja sen katto on todella matala. Ollaan naureskeltu, etta koskakohan lyodaan paamme siihen. Tanaan aamulla Kerry tuli herattamaan meidat auringon nousuun kun haluttiin nahda se. Se pisti valot paalle ja huusi meille et heratkaa bastards (bastards nimitys on kohteliaisuus ausseissa). Me noustiin samaan aikaan ylos ja molemmat loivat paansa samaan aikaan kattoon ja tomahdettiin takaisin sankyyn. Siis me naurettiin niin paljon. Kiva tuplakolaus! Kapteeni Kerry ei tainnut olla ylpea idiooteista peramiehistaan (kutsui sita hetkea nimella double blonde moment) Sit juotiin kahvia ja katsottiin auringon nousua ekaa kertaa taalla. Se oli upea veneesta. Ei muuta kuin kohti myotatuulia ja katsomaan HIENOINTA SAARIRYHMAA MALEDIIVIEN JALKEEN (Jaana, jos luet tata niin voit uskoa etta odotan veneretkea)!!! Jippii, Hiio hoi!

-Paapi

                                          Joku noista oli meidan vene viikon ajan Airlie Beachilla

                                                     Raidallinen banaani hengaa veneella

Magnetic Island

Sit on selvitty Mission Beachilta pois! Ei ollu oikein meidan mesta. Niin ja kaikille tiedoksi et Paapi on hengissa, eli en jatka matkaa yksin luottokortin kanssa (jonka pinkoodin Paapi tosin kerto mulle varmuuden vuoks ennen hyppya). Ja siitakin sit joskus videomatskua luvassa, oli aika hulvatonta. Sen lisaks et se huusi kun se ite lahti koneesta, se myos huusi aina kun joku muu hyppas koneesta. Ja sen hotilla tandem-hyppy kaverilla on kynnenjaljet painautuneina reisiin. Voi raukkaa.
No sit meidan tosiaan piti menna Townsvilleen, mutta koska meidan suunnitelmat ei oo pitany viela kertaakaan, sivutettiin se ihan taysin ja mentiin suoraan Magnetis Islandille. Ja se oli mahtava! Rakastuttiin siihen paikkaan saman tien. No ei hyvaa ilman jotain pahaakin. Paatettiin sit opetella ajaan taalla vaaralla puolella tieta. Ja lohdutuksen sana kaikille teille, jotka tiedatte ajotaitoni ja mietitte moniko ihminen jai alleni: ei yksikaan! Silla...vuokrattiin skootterit (ei vahingoita muita, mutta huomattavasti suurempi vaara satuttaa itsensa). Eli samalla kun opettelin ajaan vasemman puoleista liikennetta, opettelin myos ajamaan skootteria. Ensimmainen 2 tuntia oli taynna hikea ja kirosanoja. Olin aivan varma et tapan itteni ja kolaroin skootterin (ois tullu maksaan 2500 dollarii). Paapi taas oli ihan liekeissa. Se kun on enemman tottunu tommosiin juttuihin  (lue: se on joskus ajanu monkijaa) :D No lopulta sit makin aloin lampeen sille hommalle ja siinahan se paiva sit hurahti kaasutellessa ympari saarta. Illalla sit uusien tuttavuuksien kans hostellin baariin hommaan lisaa ilmaisia tuliaisia. Odota vaan Maarit mita sun lapset saa tuliaiseks! :D
Ja koska nyt ollaan paasty liikkeelle, niin mita sita turhaan himmaileen. Tultiin siis Airlie Beachille!

-Emma