torstai 14. kesäkuuta 2012

Great Ocean Road

Kaytiin Melbournessa aivan ihanalla Great ocean road-kierroksella. Se alkoi heti aamusta ja meilla oli suuria heraamisongelmia. Meilla soi 5 heratyskelloa ja silti se opas soitti meille etta ollaan tassa alhaalla, Voitteko tulla? HUPS. Taa oli Emman vika KAI Se ei motivoinut mua ainakaan heraamaan kaantamalla kylkea!
Seitsemalta paastii matkaan. Matka kuitenkin alkoi vahan huonosti kun aamu kiireessa unohdettiin ottaa osallistumislappu mukaan!!! (Se varmaan johtui siita, etta lappu osa-alueelle ei ole merkitty viela vastaavaa) Meilla oli pikkubussi, jolla mentiin ensin Bells beachille. Siella syotiin kekseja ja juotiin kahvia. Sielta kierros jatkui todella upeaa maisematieta pitkin. Pysahdeltiin matkalla ja saatiin ottaa kuvia.
Matkalla pysahdyttiin katsomaan myos koalia ja papukaijoja. Koalat vain soi ja nukkui. Ne oli aivan ihania. Niihin ei ikava kylla saanut koskea, joten joudutaan menemaan johonkin elaintarhaan etta Emma saa koalan syliinsa Sit nahtiin papukaijoja samassa paikassa. Opas neuvoi ottamaan kivia kateen niin papukaijat lentaisi siihen. Niinhan siina kavi ja kun mun vuoro tuli niin kiljasin taysia et mun eka papukaija tais saada sydarin!
Matka jatkui kohti sademetsaa. Yritettiin loytaa sielta lihansyojaetanoita mut ne oli jossain piilossa. Tosin olin vain onnellinen etten nahnyt mitaan kauhean "elavaa" niin kuin kaarmeita tai niiden kavereita
Loppukierroksen kruunasi 12 apostolia, joita oikeasti on enaa 8 jaljella. Otettiin kuvia siella ja mentiin katsomaan auringonlaskua ns. London Bridgelle. Paiva oli paras tahan mennessa
Sit opaspaivitys:
Meilla oli australialainen opas nimelta Brad. Hanet kuulemma muistaa Brad Pittista. Noh, ei ainakaan ulkonaollisesti, mutta han oli todella mukava. Joku siina kuitenkin kaiversi meita. Hanella oli todella hyva huumorintaju ja han kertoi erilaisia tarinoita mm. demostroi koalien lisaantymishetkea ja aina kun olimme menneet jonkut tietyn matkan, han alkoi tootata ja huutaa taysilla kadet ilmassa samalla kuin ajoi. Sitten hanella oli todella tiukka aikataulu, koska han halusi nayttaa meille kaikki nahtavyydet. Han ajoi varmaan 150km/h kiemuraisia teita niin etta hyva ettei laatattu autoon. Se oli ihan hauskaa mut maisemat oli kuin olisi kelannut lonely planettia pikakelauksella Lopuksi tama herrasmies sanoi kun etupenkin yh-aiti ja ihana 3-vuotiaspoika lahti, etta han sai kauhean paansaryn pojan huudosta. Poika ei huutanut kun muutaman kerran matkan aikana. Nyt me vahan vihataan sita opasta, koska ei noin sanota muille asiakkaille.
P.s Kaikki jotka haluaa juottaa mut kanniin (olen kuullut et teita on monia), etta mun saastourakka lakkaisi niin tiedoksi: NO MONEY LEFT! Joudutaan alkaa syomaan eukalyptyksia kun eiko niista saa jotkut pollyt? :D  AINIIN JA NE ON ILMAISIA Sit kun Emma on ihan sekaisin niin jatan sen nukkuun puuhun niin kuin koalat niin ei tarvitse ostaa sille enaa omaa sankya (Ne vasta kallita on hostelleissa) BYE!

-Paapi


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti